Seurakuntaa kuvataan ihmisruumiilla

Raamatussa käytetään useita seurakuntaa kuvaavia vertauskuvia. Paavali käytti ihmisruumista kuvatakseen seurakuntaelämän moninaisuutta, toimivuutta ja yhtenäisyyttä. Ihmisruumiissa on paljon erilaisia jäseniä, näkyviä ja näkymättömiä, heikkoja ja vahvoja. Jumala on luonut ihmisruumiin ja asettanut kunkin jäsenen omalle paikalleen suorittamaan ainutlaatuista tehtäväänsä. Ruumiin osat eivät riitele keskenään, vaan kaikki ovat sovussa toistensa kanssa ja ovat riippuvaisia toinen toisistaan. Ruumiin jäsenillä kuvataan hengellisiä lahjoja ja palveluvirkoja ja niiden sopusointua keskenään. Jumala järjesti hengellisten lahjojen jakamisen Pyhän Hengen kautta niin, ettei seurakuntaruumiissa syntyisi eripuraisuutta. Seurakunnan jäsenten tulee huolehtia toinen toisistaan. "Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet, ja jos yksi jäsen saa osakseen kunniaa, iloitsevat kaikki muut sen kanssa". (1. Kor. 12:28.) Paavali sanoo, että "profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa." (1. Kor. 12:9-10.) Kun Jeesus tulee takaisin, niin Hengen lahjat katoavat, koska ne ovat tehneet tehtävänsä. Mutta Hengen hedelmä on ikuinen. Hengen hedelmä sisältää rakkauden, joka on uskosta ja toivosta suurempi, koska rakkaus on suurin ja se ei katoa koskaan. Seurakunta rakentuu, kasvaa ja vahvistuu, kun se käyttää Hengen lahjoja rakkaudessa. Hengen lahjat eivät ole palkkioita hyvin tehdystä työstä ja ansioista, vaan ne ovat työkaluja, jotta työ voitaisiin tehdä hyvin Herran armon avulla. Lahjojen käyttö ei kuulu vain seurakunnan palkatuille työntekijöille, vaan kaikille seurakunnan jäsenille, koska seurakunnan kaikki jäsenet muodostavat seurakunnan. Kaikki seurakunnan jäsenet ovat Kristuksen "pappeja".