Milloin sielunmaisemamme on kuin aamunkoi?

Muodollisuus on seurakunnassa elävän ja luovan toiminnan petollinen ja lumoava vihollinen. Hengellisyys kuolee, jos nöyryys ja yksinkertainen jumalanpalvelus muuttuvat koneelliseksi ja muodolliseksi. Rakkaus ja kiintymys Jeesukseen muuttavat ihmisen sisältäpäin. Ylpeys, itsekkyys, ahneus ja ylivallan tavoittelu pannaan pois siellä missä Pyhä Henki saa murtaa kylmät sydämet Jumalaa ja ihmisiä rakastaviksi. Elämme nyt pimeintä vuodenaikaa. Tämän johdosta jouluvaloja kiinnitetään ulos, kaduille ja koteihin poistamaan pimeyttä, mutta ulkonainen pimeys ei ole niin vaarallista kuin sisäisen valon puuttuminen. Jumalan sanojen epäileminen, vähättely ja hylkääminen sammuttavat sydämen valon. Teoreettinen ja tiedollinen uskonto vievät ihmiset haaksirikkoon ja eksyksiin, jos uskon kautta vanhurskautumisen kokemus ei ole saanut uudestisynnyttää ja siirtää meitä kuolemasta elämään. Kun saamme Jeesuksen kanssa kokemuksen, että syyllisyytemme on poistettu, syntimme sovitettu, niin Jumalan valo on saapunut luoksemme ja Herran kirkkaus on koittanut yllemme ja pimeys ja synkkyys ovat hälvenneet sielumme pimeältä taivaalta. Sielunmaisemamme on silloin kuin aamunkoi.