"Jumala ei ole tarkoittanut, että meidän pitäisi ryhtyä erakoiksi tai vetäytyä maailmasta voidaksemme omistautua hartaudenharjoitukselle. Meidän tulee elää niin kuin Kristus eli, välillä yksinäisyydessä, välillä ihmisjoukossa. Se, joka ei tee muuta kuin rukoilee, lakkaa pian rukoilemasta, tai sitten hänen rukouksensa muuttuvat pelkiksi muodollisuuksiksi. Älkäämme eristäytykö kanssakäymisestä muiden kanssa ja laiminlyökö velvoitteitamme kristittyinä. Jos emme kokosydämisesti tee työtä Mestarimme hyväksi, joka itse työskenteli samoin, kadotamme rukouksen sisällön, eikä meillä enää ole syytä palavaan rukoukseen. Rukouksemme alkavat keskittyä omaan itseemme. Emme ajattele ihmiskunnan tarpeita tai Kristuksen valtakunnan rakentamista ja pyydä voimaa tähän työhön.
Kärsimme tappion, jos laiminlyömme etuoikeutemme seurustella ihmisten kanssa ja yhdessä vahvistua ja rohkaistua Jumalan palveluksessa. Raamatun totuudet eivät enää ole yhtä elävinä mielessä, eivätkä ne ole enää yhtä tärkeitä. Ne eivät enää kosketa sydäntämme pyhällä vaikutuksellaan ja hengellinen kokemuksemme laimenee. Menetämme paljon, jos meillä ei ole myötätuntoa toinen toistamme kohtaan. Se, joka sulkee itsensä toisilta, ei täytä Jumalan hänelle antamaa paikkaa. Seurustelu- ja vuorovaikutustaitojemme kehittäminen lähentää meitä ihmisiin ja tekee meistä tehokkaampia Jumalan käytössä.
Jos uskovaiset pitäisivät yhteyttä toisiinsa, jakaisivat kokemuksia Jumalan rakkaudesta lunastuksen kallisarvoisista totuuksista, heidän sydämensä virkistyisi ja he voisivat virkistää muita. Päivittäin saatamme oppia uutta taivaallisesta Isästämme ja saada uuden kokemuksen hänen armostaan. Silloin meissä herää halu jakaa kokemuksemme hänen rakkaudestaan jonkun kanssa. Kun näin teemme, oma sydämemmekin lämpenee ja rohkaistuu."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti