Ovi oven takana!

Maailmassa on paljon erilaisia ovia, joista menemme sisään tai joista tulemme ulos. Avaamme oven tai suljemme sen. Voimme seistä oven edessä tai takana pääsemättä sisään tai ulos. Mietimme, toivomme ja rukoilemme ovien avautuvan meille. Mahdollisuuksien ovia saattaa näyttää olevan paljon tai vähän tai ei ollenkaan. Ovatko ovet avautuneet vai sulkeutuneet sinulle tällä hetkellä?

Raamatussa puhutaan paljon erilaisista ovista eri yhteyksissä. Meillä kaikilla on sydämen ovi. Tämä ovi on hyvin tärkeä ovi. Tällä ovella Jeesus kolkuttaa ja haluaa päästä sisään elämäämme. Avaammeko hänelle ja pyydämmekö häntä tulemaan asumaan luoksemme pysyvästi? Jeesus sanoo olevansa ovi, joten ovellamme on ovi. Tämä on ihmeellistä! Ovi oven, takana!

Mielessäni on nyt kaksi ovea, jotka ovat edessämme. Joka päivä teemme valinnan kummasta ovesta menemme sisään. Toinen on uskon ovi ja toinen tekojen ovi. Tuhlaajapoikavertaus kuvaa hyvin näitä kahta ovea. Nuorempi poika sulki Isän kodin oven, avasi maailman oven ja astui siitä sisään, luullen mahdollisuuksien ovien avautuvan hänelle. Hän tuli kuitenkin katkerasti pettymään, kun ovet toinen toisensa perästä sulkeutuivat hänen edessään. Sitten hän muisti Isän kodin oven. Voisikohan tämä ovi vielä avautua hänelle, hän ajatteli. Tuhlaajapoika otti uskon askeleen ja lähti kohti Isän ovea. Usko Isän rakkauteen, hyvyyteen, armoon ja laupeuteen johtivat tuhlaajapojan askeleet kodin ovesta sisälle asti, Isän syliin asti. Pelastuksen ovi avautuu uskon kautta. Usko on se ehto, jonka Jumala on katsonut sopivaksi luvatakseen syntiselle ihmiselle anteeksiannon. Usko ei ansaitse pelastusta, vaan usko tarttuu pelastukseen. Usko tarttuu Kristuksen ansioihin, jotka pelastavat meidät, kun saamme ne lahjaksi Häneltä, uskon kautta. Mikään muu mahti kuin sinun oma valintasi ei voi sulkea sydämesi ovea Kristukselta, joka kolkuttaa sydämesi ovella päästäkseen asumaan luoksesi ja kanssasi. Tuhlaajapojan veli oli erehtynyt avaamaan tekojen oven. Tekojen oven takaa ei löydy lepoa eikä rauhaa eikä tulevaisuutta eikä toivoa. Tästä ovesta sisään astuva voi kulkea omahyväisyyden "kauniissa" vaatteissa, mutta jossain vaiheessa hän tulee huomaamaan, että nämä vaatteet ovat saastaiset ja repaleiset. Vielä pahemmat kuin tuhlaajapojan vaatteet ennen kotiin, paluuta. Auttakoon Herra meitä kaikkia näkemään oikean oven, Jeesuksen, ja astumaan siitä sisään ja täyttymään Kristuksen vanhurskaudella!

Tekojen ovesta sisään menevän identiteetti on ankkuroitunut omiin suorituksiin, uskon ovesta sisään astuneen sielun ankkurina on Kristus ja hänen vanhurskautensa ja hänen identiteettinsä on Jumalan lapseus. Vanhempi veli eli Isän kodissa työmiehenä, mutta nuorempi veli, päästyään takaisin lapsen asemaan, iloitsi saamastaan lahjasta ja osoitti Isälleen vastarakkautta, palvellen häntä iloiten.

Jeesus sanoo: "Minä olen ovi, jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen." (Joh. 10:9 VKR.)