"Entisaikaan kun israelilaiset kokoontuivat yhteen palvelemaan Jumalaa, hän kehotti heitä sanomalla: "Siellä teidän tulee Herran Jumalanne, edessä syödä ja iloita perheenne kanssa työnne tuloksista, joilla hän on teitä siunannut." (5. Moos. 12:7.) Se, mikä tehdään Jumalan kunniaksi, tulisi tehdä riemulla, kiitos- ja ylistyslauluin, ei murhemielin ja synkästi.
Jumalamme on hellä ja armollinen Isä. Hänen palvelemisensa ei ole murheellista ja ahdistavaa. Hänen palvelemisensa ja hänen työhönsä osallistuminen on riemullista. Jumala ei toivo, että hänen lapsensa käyttäytyisivät niin kuin hän olisi ankara orjapiiskuri, varsinkin kun heidät on niin suurella uhrilla pelastettu. Hän on meidän rakkain ystävämme. Kun me palvomme häntä, hän haluaa olla luonamme siunaten ja lohduttaen sekä täyttäen sydämemme ilolla ja rakkaudella. Herra toivoo, että hänen palvelemisensa toisi meille tyydytystä, ja että hänen työhönsä osallistuminen tuottaisi nautintoa sen sijaan, että se olisi meille taakaksi. Hän toivoo, että kun tulemme yhteen jumalanpalvelukseen, veisimme mukanamme kallisarvoisia ajatuksia hänen huolenpidostaan ja rakkaudestaan. Hän toivoo, että saamme rohkaisua ja intoa jokapäiväisiin askareisiimme ja ymmärrystä toimia kaikessa rehellisesti ja luotettavasti.
Kokoontukaamme ristin luo. Kristus ja hänen ristinsä olkoon mietiskelymme ja keskustelujemme sisältö. Se olkoon syvimmän ilomme kohde. Pitäkäämme mielessämme jokainen Jumalalta saamamme siunaus. Kun tajuamme hänen suuren rakkautensa, meidän tulee uskoa kaikki asiamme niihin käsiin, jotka naulittiin ristille puolestamme."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti