Tänään 1.11.11. klo 11 rukousvuoroni päätyttyä puhelimeni soi. Terho soitti ja sanoi, että hänellä on sekä iloisia - että surullisia uutisia. Iloinen uutinen on se, että Rane on löytynyt, mutta surullinen uutinen on se, että Rane on kuollut.
Maanviljelijä Timo Törmänen oli metsässä kulkiessaan kiinnittänyt huomiota vesikuopan reunojen raapimisjälkiin ja tutkinut tarkemmin, mistä jäljet ovat peräisin. Hän löysi kuopasta hukkuneen Rane-koiramme. Lähdin varmistamaan tilanteen Timon opastuksella. Timo kulki metsässä kuin kotonaan. Hän teki vähän väliä erilaisia luontohavaintoja, joista en havainnut yhtäkään. - Tuossa on rauhoitettu linnun pesäpuu, hän sanoi ja näytti kelottunutta puuta, jonka kyljessä oli tästä asiasta kertova laatta. - Tästä on mennyt hirvi pitkillä loikilla, oli toinen kommentti, ja hän näytti minulle hirven jalanjälkiä. - Tästä vedet virtaavat eteenpäin ja johtavat siihen vesikuoppaan, johon koira on tipahtanut ja hukkunut, hän totesi. Rane katosi 10.5.2011 ja 1.11.2011 n. klo 12.15 minulla oli Ranen kaulapanta kädessäni, todistamassa Ranen kohtaloa. Kaulapannassa oli Ranen nimi ja minun puhelinnumeroni. Näin saimme varmuuden Ranen kuolemasta. Timo otti kuvan Ranen viimeisestä lepopaikasta. Ranen tie päättyi Pöyliöjärven lähellä olevaan vesihautaan. Kuolinsyynä on mahdollisesti, hukkuminen. Otin kaulapannan mukaani ja keitin sen moneen kertaan kuumassa vedessä ja heitin sen jälkeen käsineet ja kattilan roskiin, etten saisi bakteeritartuntaa. Kaulapanta kutistui niin pieneksi, ettei se enää mahtuisi Ranen kaulaan. Laitoin sen Ranen kopin luona olevan leikkikoiran kaulaan.
Jos emme olisi saaneet tietoa Ranen kohtalosta nyt, ennen talvea, niin tuskin koskaan olisimme tulleet tietämään sitä, minkä nyt tiedämme, kuten Aila kommentissaan totesi. Kiitos ja ylistys Herralle siitä, että hän johdatti asian näin!
Minulla oli autossani Rovaniemeltä saatu pumpputermos, joka oli tarkoitettu kirppiksellemme. Annoin sen Timolle, metsien miehelle, että hän voi metsäretkillään istua kivelle tai kannon päälle ja juoda lämmintä juomaa sekä muistella Ranea, lämmöllä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
12 kommenttia:
Huojentavaa mutta surullista. Ilman Timoa, tuollaista tarkkojen ja terävien havaintojen tekijää Ranen kohtalo olisi varmaan jäänyt selvittämättömäksi arvoitukseksi. Ystäväni koiralle kävi hivenen samalla tavalla, mutta se selvisi hengissä, koska oli pudonnut kuivaan kuoppaan. Kauan se kuitenkin ontui tassuaan jälkeen päin. Ystävälläni oli kova hätä koko yön, kun ulkoilureissulla metsässä pentu oli kadonnut. Oli se tainnut viimein päästä omin voimin ylös kivikkoisesta kallionkolosta.
Helpottavaa kun Rane lopulta löytyi,sait jättää hyvästit ja nyt se ei enää paina ,missä Rane on.Olisi tietysti ollut iloisempaa löytää elossa oleva Rane,mutta muistot kultaa kaipuun.Kiitos Isälle uskollisesta lemmikistäsi Ranesta.Voimia ja siunausta Kuusamoon.Eeva-Kaisa.
Kiitos Aila ja Eeva-Kaisa osanotosta Ranen kohtaloon. Ranen vesihauta on kauniilla paikalla korkeiden kuusten suojassa. Paikka on meille tuttu, erityisesti Terholle ja Ranelle, jotka ovat kavereina liikkuneet näissä maisemissa useasti.
Ajattelin tänään, että kysyn maanomistajalta luvan, jos voisin viedä Ranen haudalle postilaatikon, jonka sisään laittaisin vieraskirjan ja Ranen kuvia. Metsästäjät, kalastajat, marjastajat ja muut metsää ja eläimiä rakastavat ihmiset voisivat ohikulkiessaan löytää Ranen tarinan. He voisivat pysähtyä kirjoittamaan ajatuksiaan kaikkien meidän iloksemme. Ranen hauta on moottorikelkkareitin varrella, joten talvellakin ihmiset voisivat löytää tämän paikan, lumen peittäessä tienoon.
Isäni, ja Terhon ukin antama vene, on Pöyliöjärven rannalla, joka ei ole kaukana Ranen haudasta. Tästä paikasta tulisi käyntikohde, jossa voisimme ystävien kanssa muistella mukavaa, uskollista ja niin ylvästä Rane-ystävää!
Minua kiinnostaisi tietää kuinka kauas sen hoitopaikan pihasta Rane oli kadonnut? Saan sellaisen käsityksen ,että ei kovin kauas.Kiitos Paavo blogistasi! Siunausterv. Helena S
Linnuntietä noin yhden kilometrin päähän. Toukokuussa, kun etsin Ranea, niin kuljin melko läheltä tätä paikkaa.
Siunausta myös sinulle ja läheisillesi ja kiitos rohkaisustasi!
Hola!
Hyvä että Rane lopulta löytyi. Ihmettelinkin minne se katosi. Pärjäillään!
t. Esa
Hei Esa! Kiitos kommentista! Oletko etelän lämmössä? Tervehdyksestä päättelen.
Ranelle tuli 1.11.11 syntymäpäiväonnittelut, sähköpostiini. Koiranruokia valmistava Hills lähetti Ranelle onnittelut. Ikävä kyllä Rane ei ehtinyt saada näitä onnitteluja eikä pysty enää muroja syömään. Rane syntyi Kerolla 16.11.2003. Rane oli Pauli Mursun omistaman Viki-emon kaksospentu. Vikin emo oli Vili ja sen omistaja oli Ari Lämsä Lämsänkylästä.
Hei!
Olen Suomen Kemissä. Sitä `hola` tervehdystä käytetään Espanjassa yleisesti myös graffiteissa
joten se on jäänyt mieleeni ja on vaihtelua suomenkielisille tervehdyksille. Onpa lämmin ja pimeä syksy. Autoni jarrut on korjattu ja katsastus meni läpi perjantaina. Pitää ostaa uudet talvirenkaat Haaparannasta.
Ok. Nyt on lämmintä, kosteaa ja pimeää. Hyvä kun autosi on kunnossa, joten se on turvallinen liikenteessä. Sinulla on välillä pitkiä ajoja.
Olethan, Esa, rukousketjussa mukana!
Kirjoitin 16.5.2011 päivätyn kirjoituksen kommenttiin pienen pohdiskelun Ranesta.
Voi kun Rane on joutunut kamppailemaan ennenkuin on päässyt lepoon. Olen katoamisen jälkeen odotellut, että kuulisin onko Rane löytänyt kotiin. Laitoin Paavon ohjeen mukaan vasempaan yläkulmaan Ranen nimen ja löysin tämän tarinan Ranen hukkumisesta. Itku tuli, vaikka osasin kyllä jo aiemminkin odottaa, ettei taida Rane tulla omin tassuin kotiovelle. Rauhaisaa koiranunta Ranelle siellä Koirien Taivaassa.
Tuula Porista
Lähetä kommentti