sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Seurakuntavierailut Kemijärvelle ja Rovaniemelle!

Kuusamon kodissamme oli eilen hiljaista. Anne lähti perjantaina Kajaaniin hoitamaan vanhempiaan ja minä tein seurakuntavierailut Kemijärvelle ja Rovaniemelle. Rane-koira jäi "kotimieheksi". Onneksi Ranella on paksu turkki päällä, että se pärjäsi kovalla pakkasella kopissaan. Ranen koppi on villoilla eristetty, mutta siinä ei ole lämmitystä. Luojan toimesta Suomen pystykorva on kuitenkin varustettu lämpimällä turkilla, joten se selviää ulkona hyvin. "Eläintä ja ihmistä sinä autat."

Lähdin matkalle 20.2. n. klo 8.00 ja saavuin kotiin samana päivänä klo 23.30. Matkapuhelimeni unohtui Kuusamoon, joten en pystynyt soittamaan kenellekään eikä minuun saanut yhteyttä. Matkalta palattuani totesin, että puhelimeeni oli tullut 12 puhelua. Puolet puheluista oli samalta soittajalta. Olen tänään ottanut yhteyttä soittajiin. Eräs soittajista oli täysin kuuro. Puhelu onnistui kuitenkin hyvin, koska puheeni tekstitettiin soittajalle ja minä kuulin soittajan puheen normaalisti. Tämä oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun puhuin puhelimessa täysin kuuron kanssa. Sokeiden kanssa olen puhunut useamman kerran.

Autoni takapenkillä oli upea kukka-asetelma. Se oli PSL:n onnittelutervehdys kemijärveläiselle seurakuntamme jäsenelle hänen täyttäessään 85-vuotta. Paavo Lassila ja hänen sukulaisensa ovat olleet seurakuntamme perustajajäseniä Kemijärvellä. Kukka-asetelma ilahdutti Paavoa ja hänen vaimoaan Helviä ja meitä kaikkia, koska se oli ehtoollispöydässä koko jumalanpalveluksen ajan. Herra siunasi kokoontumisemme runsaasti. Kemijärveläiset sisaret ja veljet ovat aina hyvin vieraanvaraisia. Nytkin he olivat järjestäneet teetarjoilun. Lämmin juoma tekikin hyvää, koska ulkona oli kova pakkanen.

Kemijärveltä lähdin kiireen vilkkaasti Rovaniemelle. Sain mukaani puhujapöydän ruusut vietäväksi Helenalle ja Arille. Kemijärveläiset halusivat näin onnitella heitä naimisiinmenon johdosta. Saavuin Rovaniemelle klo 15.00. Rovaniemen jumalanpalvelus alkoi klo 16.00. Herran pyhän ehtoollisen lisäksi oli molemmissa seurakunnissa srk:n vuosikokoukset. Rovaniemellä oli lisäksi Helenan ja Arin avioliiton siunaamishetki. Herra oli keskellämme ja siunasi runsaasti. Kokoukset päättyivät klo 19.00.

Kirkosta lähdin Helenan ja Arin kotiin. Aurinko oli jo "mennyt nukkumaan", mutta ulkona ja sisällä palavat tulet, tuikut ja valot valaisivat pimeän illan tunnelmallisesti. Kun astuin taloon sisälle ajattelin mielessäni, että täällä asuu romanttinen, toisiaan rakastava pari, jotka ovat juuri löytäneet toisensa ja menneet naimisiin. Ari selvitti innokkaana heidän kotinsa kauniita yksityiskohtia ja kertoi mitä symboliikkaa mihinkin somistukseen liittyy. Kaikille asioille löytyi jokin raamatullinen ajatus. Talossa asui Helenan ja Arin lisäksi kaksi koiraa ja kissa. Toinen koirista on turkkilaista rotua, jonka Helena oli aikoinaan pelastanut. Koirien suhteen olen melko arka, koska olen elämässäni joutunut koirien hyökkäyksen kohteeksi. Kimppuuni hyökänneet susikoirat ovat jättäneet koirapelon. Lapsuudessani koin myös pelottavan tunteen Sali-koiran hyökkäyksen johdosta. Sali oli linja-autossa asuvan naapurin musta pelottava karhukoira, jota pienenä poikana pelkäsin. Helena huomasi jännitykseni ja kysyi, että pelkäätkö sinä koiraa? Oli myönnettävä, että kyllä minä vähän pelkään. Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin enkä saanut pahempaa "paniikkikohtausta".

Tarjoiluhetken jälkeen Ari pyysi öljyllä voitelua ja rukousta heidän puolestaan. Minulle ojennettiin Israelista tuotu pieni kaunis pakkaus. Pakkauksessa oli avaamaton öljypullo, joka oli juuri tällaista tarkoitusta varten. Pienessä sirossa pullossa oli ilmeisesti manteliöljyä. Tällä öljyllä voitelin Arin ja Helenan ja rukoilin heidän puolestaan. Puhuimme kirkossa vähän aikaisemmin, että viisailla neitsyillä oli öljyä sekä lampuissaan että astioissaan. Tämä ajatus sopi hyvin myös tähän hetkeen. Pyhä Henki vuodatetaan tyhjään ja puhtaaseen astiaan. Saakoon Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikki niin, että astiamme olisivat tyhjät ja puhtaat Pyhän Hengen vuodatukselle.

Kiitos Helenalle ja Arille ja kaikille Kemijärven ja Rovaniemen sisarille ja veljille siunatuista hetkistä kanssanne! Herra olkoon kanssanne joka päivä ajan loppuun saakka.

2 kommenttia:

TOTUUS ja RAKKAUS !! kirjoitti...

Iloa kaikille,Meillä oli oikein siunattu sabatti Arin kanssa jonka kruunasi Paavon vierailu ja seurakunta yhteys jossa pääsimme oslliseksi rakkauden ateriasta ja sisarien siunauksesta,Kiitos kaikille rakkaille ystäville!Ja oli todellinen ilo kun saimme Paavo-veljen kotiimme ,olimme jo sitä innolla odottaneet . Arilla on ollut pitkä taival samalla uskontiellä Paavon lähellä josta minäkin pääsin osalliseksi Arin kertoessa lämmöllä erinlaisia elämän vaiheita yhteisestä uskosta.Ja kun minäkin olen päässyt vaihtamaan näkemyksiäni Paavo-veljen kanssa tämän blogin kautta ja tutustunut hiukan häneen.Niin odotin innolla henkilökohtaista tapaamista.Ja heti ensihetkestä kun silmämme kohtasivat se valo joka Kristuksesta Jeesuksesta Heijastuu sielujemme Peiliin tunnistin hänet heti omaksi rakkaaksi veljekseni Herrassa.
Ja hänen ihana lapsen mieli joka myös yhdisti meitä.
Eihän me tietysti, niinkuin melkein aina käy,selvitty ilman pieniä hankaluuksia,kun meidän iso noin 36kg koira tyttö oli vähän liian innokkaana tutustumaan vieraaseemme.Ja niinkuin Paavo-veljemme tunnusti kärsivänsä koira arkuudesta,jonka hyvinkin ymmärrän ja heti tunnistin koska itse olen ollut niin valtavan koira kammon vankina pienestä pitäen ja juuri samanaltaisten kokemusten takia kun Paavolla.Aikaisemmin kun irto koira tuli vastaan minulla musteni silmissä,enkä pelkoni takia edes pitänyt koirista,mutta olen vuosia sitten rukoillut ja rukoillut vapautusta koirapelostani jota tunsin joskus myös omia silloisia koiriani kohtaan "isoa saksanpaimenkoiraa kohtaan" Oli monesti tosi ahdistavaa mennä paikkaan jossa oli koiria,monesti yritinkin verukkeilla kiertää sellaisia paikkoja joissa näitä karvatussuja oli!Nyt kitenkin näyttäisi että Jeesus on minut vapauttanut kovan rukoilun ja anomisen jälkeen tästä koirapelosta ainakin toivon sydämmestäni asti niin,ja sitä samaa rukoilen myös Rakkaalle Paavollekkin. Oli niin läheistä ja onnen tunne sydämmessä kun Paavo ja Mieheni yhdessä rukoilivat Isää oli kuin enkelparvi olisi ja olikin varmasti ollut kodissamme.
Kiitos Jeesukselle ja Isälle kaikista veljistä ja siskoista joita Jumala johtaa Totuudessa.Sain tänään myös vaihtaa muutaman sanan Paavon viehättävän puolison Annen kanssa johon toivon tutustuvani pian.Kiitokset suloisen lämpöisistä valkoisista unisukista jotka rakkauden siivittäminä heijastavat valkoisen puhtaita uniamme siunaten ja muistaen teitä joka ilta kun laitamme unisukat jalkaamme. Rakkaudella kaikkia siunaten Helena Ja Ari ja tietysti meidän "karvaiset lapset"

Paavo Hautala kirjoitti...

Kiitos Helenalle mukavasta palautteesta. Nämä kokemukset jäävät historian lehdille. Niitä on hauska lukea vuosien jälkeen. Anne oli iloinen saadessaan jutella Arin vaimon kanssa. Terveisiä Annelta. Odotamme teitä keväällä Kuusamoon.
Näin kovilla pakkasilla unisukkia tarvitaan, etteivät jalat kylmety ja flunssa iske. Jalkojenhoitaja ajattelee jalkoja lahjojakin ostaessaan.