Hengen hedelmä on nöyryys!

Nöyryys ja ylpeys ovat toisilleen vastakkaisia asenteita. Jeesus on nöyrä, mutta paholainen on ylpeyden perikuva. Nöyrä sydän etsii aina Jumalan kunniaa ja iloitsee Jumalan tahdon toteutumisesta. Ylpeys johtaa itsekorotukseen, omahyväisyyteen ja oman edun tavoitteluun. Paholaisen ylpeys ja minäkeskeisyys ovat vastakkaisia luonteenpiirteitä Kristuksen lempeydelle, hiljaisuudelle ja nöyryydelle. Ylpeä sydän korottaa itseään, mutta nöyrä sydän korottaa Jumalaa. Jumalan valtakunnassa nöyryyttä arvostetaan hyvin paljon, koska tämä asenne rakentaa yhteyttä ja rauhaa kaikissa suhteissa. Jumala korottaa nöyrät, mutta ylpeät hän painaa alas.
Nöyrät perivät uuden maan, mutta ylpeydessä vaeltaville taivaan portit eivät aukene.

Joidenkin ihmisten mielestä nöyryys voi näyttää heikkoudelta ja sen tähden sitä ei korskea maailma arvosta kovin korkealle. Nöyryys tuo voimakkaasti esille Pyhän Hengen hedelmän aitouden. Jumala voi opettaa tiensä ja tahtonsa vain nöyrille, koska ylpeyden henki ei ole kiinnostunut Jumalan sanasta, käytäntöön sovellettuna.

E.D. Hulse sanoi: "Nöyryys on kummallinen asia. Juuri kun uskoo oppineensa sitä, on menettänyt sen."
Pieni kaupunki halusi antaa tunnustuspalkinnon nöyrimmälle asukkaalleen. Voittaja saatiin selville mielipidetiedustelulla. Palkintoseremoniaan osallistuivat kaikki merkkihenkilöt, ja voittajalle annettiin nauha, jossa luki: "Kaupungin nöyrin asukas." Seuraavana päivänä nauha jouduttiin kuitenkin ottamaan häneltä pois, koska hän piti sitä kaupungilla! (RS. s. 67.)

Nöyryyden mittaaminen on syytä jättää Jumalan tehtäväksi, koska vain Jumala tuntee ihmisen sisimmän olemuksen. Ihmiset osaavat näytellä nöyrää. Jeesus varoittaa lammasten vaatteissa kulkevista raatelevista susista.

Hengen hedelmän kasvaminen ja kypsyminen ihmisessä tulee esille ihmisen käyttäytymisessä. Sanat, asenteet ja teot paljastavat mitä ihmisen sydämessä on. Hedelmän "kantaja" ei itse sitä huomaa, mutta muut sen kyllä huomaavat. Ihminen on sellainen, että hän ei useinkaan näe omia virheitään eikä myöskään sitä hyvää mitä hänen kauttaan tapahtuu. Toiset huomaavat meissä vaikuttavan hyvän tai pahan paljon paremmin. Niin kuin peilistä tai lammen pinnasta heijastuva kuvamme paljastaa meille ulkoisen olemuksemme, samoin toinen ihminen peilaa sisäisen olemuksemme. Kirkkain peili on kuitenkin Jeesus ja Pyhän Hengen valaisema Jumalan sana.
Jeesukseen katsominen, Hänessä pysyminen ja riippuminen mahdollistaa Hengen hedelmän kasvamisen ja kypsymisen. Hengen hedelmä on rakkaus ja nöyryys ilmentää rakkautta, elämää siunaavalla tavalla.

Hyvällä ja pahalla on oma alkulähteensä, Jeesus ja paholainen. Meillä on mahdollisuus valita se, kummalla lähteellä haluamme viipyä ja kummasta lähteestä haluamme juoda.
Jeesus tarjoaa maljan pelastuksen ja autuuden vettä, mutta paholaisen käsissä on karvas ja katkera myrkkymalja, jota hän tyrkyttää huulillemme.

Ihmisen on helpompi säilyttää nöyrä asenne vaikeuksien ja vastoinkäymisten keskellä kuin menestyksen ja suosion päivinä. Kuningas Nebukadnessarin elämä opettaa meille ylpeyden tien mielettömyyden ja nöyrtymisen välttämättömyyden ja nöyrtymisen siunaavat seuraukset.

Raamatun kehotus meille kaikille kuuluu näin: "Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä, niin te ehkä löydätte suojan Herran vihan päivänä." (Sef. 2:3.)