Psalmi 123 alkaa "minä" -sanalla, mutta se päättyy "me" -sanaan. Hengellinen herätys alkaa usein yhdestä ihmisestä, joka nostaa silmänsä Jumalan puoleen taivaaseen. Sitten muutkin nostavat katseensa samaan suuntaan, koska sieltä tulee meille apu. Psalmin 121 laulaja nostaa katseensa vuoria kohti. Suunta on oikea, koska katse on kohotettuna ylöspäin. Psalmissa 123 katse kohotetaan suoraan, vuorten yli, sinne missä Jumala asuu. Psalmista uskoo persoonalliseen Jumalaan, joka asuu taivaassa. Vaikka Jumala on läsnä kaikkialla, hänellä on kuitenkin asuinpaikka, koti. Omaan kotiinsa Hän tulee pian hakemaan meidätkin. Jeesuksen mieluinen tehtävä on esitellä meille koti, jonka hän on valmistanut niille, joita hän rakastaa.
Psalmi 123 mainitsee palvelijat ja palvelijattaret, jotka tarkkailevat talon isännän ja emännän käsien liikkeitä. Käsien liikkeet voivat olla ankaria tai lempeitä, samalla tavalla kuin puhuttu sanakin. Kun asuimme Heinolassa, kävin viittomakielen alkeiskurssilla. Opettaja antoi tehtäväksi viittoa "vauva" -sanan. Viittomisen jälkeen hän kehui koko luokalle, kuinka hellästi viittosin "vauvaa" tarkoittavan viittoman. Mietin, että johtuikohan se siitä, kun olimme saaneet Terho-pojan ja vauvan hoito oli ajankohtainen asia.
Jos isäntäväen otteet ja käsien liikkeet ovat ankaria, niin kyllä siinä palvelija armoa Herralta rukoilee. Psalmista rukoilee armoa toistuvasti, koska hän on saanut ylenkatsetta ja pilkkaa osakseen. Pilkka ja ylenkatse ovat halpamaista kohtelua, jotka alentavat ihmisarvoa.
Elekielestä tulee mieleen vielä eräs ajatus. Jos suhde on läheinen, niin ei tarvitse muuta kuin näyttää pieni merkki, vaikkapa käden liikkeellä, ja toinen ymmärtää heti mistä on kysymys ja tietää mitä toinen haluaa.
Meidän tulee seurata Jumalan käden liikkeitä hyvin tarkasti ja ymmärtää niistä velvollisuutemme ja tehtävämme.
Vietä pieni hiljainen hetki ja ajattele Jeesuksen käsiä! Sitten voit kirjoittaa mitä ajatuksia Jeesuksen kädet sinussa herättävät?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Sydämeltäni!
Miten kaunis krjoitus!Niin elekielestä meidän tulisi oopia paljon.Se on mielestäni tärkein kieli jolla voi osoittaa aidommat ja syvimmät tunteet,kieli jolla voi ilmaista arimmat ja kauneimmat tunteemme.Mikä kauneinta ja ihaninta,kun saa tuntea Jeesuksen lempeät siunaavat kädet sielunsa ympärillä.Mitä tunsivat tuhannet ihmiset Jeesuksen seurassa.Ihmiset jotka saivat olla osallisia Herramme Käsien kosketuksesta?Käsien jotka paransivat,Hellivät särkyneitä sydämmiä,Siunasivat hellästi lapsia.Käsiä joissa oli ja on voima.Jeesuksen kohotettu Käsi joka tyynnytti ja tyynnyttää tänä päivänäkin vielä sisimpämme myrskyn,joka on kohotettuna siunaamaan ja hiljentämään maailman pauhun opetuslasten ympäriltä,kun vain tahdomme.
Meilläkin on kädet joita voimme käyttää Jeesuksen voimalla siunaamaan ja rakastamaan ja hellimään toisiamme Jumalan kunniaksi.Kuina suloinen on ystävän lempeä kosketus silloin kun sydän on yksin ja täynnä tuskaa maailman pahuudesta.Onkuin itse Mestari koskisi kun ystävän lempeä lohduttava käsi tuo lohdutuksen.Tässä olen, olen ystäväsi.Minun mielestäni Jumalan rakkaus pitäisi toimia just näin,niinkuin Jeesus meille esimerkin jätti,tässä olen,olen ystäväsi.Pidän sinua kädestä kun sydämesi on murheissaan.Ja tässä olen kun ilosi on suurin.Näin ymmärrän Jeesuksen kädet.Jotka ovat myös minun ja sinun,meidän kaikkien kädet hyviin lempeisiin kosketuksiin luodut.Rakennukseksi ja lohduksi siunatkoon Isä meidän kaikkien lastensa kädet.Tekemään Jumalan tekoja Jeesuksessa!! Terveisiä Helena
Hei Helena!
Sinulle tuli mieleen paljon asioita Jeesuksen käsistä. Jeesus teki käsillään paljon hyvää. Hänen kätensä eivät ole muuttuneet. Ne työskentelevät hyväksemme joka päivä. Jeesus toimii omiensa käsien kautta, niin kuin kirjoitit.
Jeesuksen käsissä olevat arvet muistuttavat kaikkia luotuja Jumalan rakkaudesta ja oikeudenmukaisuudesta.
Roomalaiset sotilaat eivät osanneet arvata, että he löivät Jumalan käsiin ikuisen merkin, joka ei milloinkaan häviä. Jeesuksen kantamat arvet takaavat sen, ettei koskaan tule toista paholaista, joka johtaa luodut harhaan, pois Jumalan rakkauden piiristä.
Siunausta!
En malttanut vielä luopua tästä aiheesta,niin kaunis ja koskettava se on.Niin kun ajattelee Rakkaan Jeesukseni Käsiä siltä toiselta puolen,sydämmeni itkee syviä murheen kyyneliä.koska olen itsekkin osallisena niihin Herrani käsien haavoihin.Ne on lyöty siihen minunkin syntieni tähden,siksi nämä kädet ovatkin minulle rakkaimmat kädet joita tahtoisin suudella ikuisuuden.Näitä käsiä palvon ja tahdon palvella kaikella rakkaudella jota sielustani löytyy,ja olla kuuliainen kaikesta ymmärryksestäni Jeesukselleni hänen sanalleen pienintä pilkkua myöten.Niin on rakkauteni ymmärryksen myötä kasvanut Herraani kohtaan,kun ymmärrän mitä Hän on puolestani tehnyt ja mistä nämä rakkaat kädet ovat minut pelastaneet eivät vain minua vaan meidät kaikki jotka uskomme Häneen ja teemme niinkuin Hän on meitä opettanut.Siksi tahdon rakastaa myös sinua,sinun vaimoasi ja kaikkia joilla on sama rakkaus Jeesukseen ja jotka rakkaudesta tahtovat pitää Jumalan käskyt.
Niin eikö se ole ihmeellisen ihanaa,kun Jeesuksen arvet joihin olemme kätketyt ovat merkkinä paholaisen häviöstä jonka hän kertakaikkiaan hävisi golgatalla.Ja lopullisesta kadotuksesta ja erosta kaikesta luomakunnasta erottamasta enään koskaan luotujaan Isän suloisesta rakkaudesta tai saastuttamalla pimeydellään enään mitään vaan totinen valkeus voi loistaa.Ja me saamme iloita Herrastamme ja Vapahtajastamme ilman pimeyden varjoa.iloiten siunaten teitä tänäkin päivänä.Helena
Lähetä kommentti