"Kuulkaa, miten voitonhuuto kajahtaa, riemu raikuu pelastettujen majoilta: Herran käsi on voimallinen! Herran käsi on meidän yllämme. Herran käsi on voimallinen!" (Ps. 118:15,16.)
Herran maineikas oikea käsi tekee suuria tekoja. Kaikki Herran teot ovat suuria. Jokainen pelastettu sielu on korvaamattoman arvokas. Pelastettujen voitonhuudon perustuksena on Jeesuksen voitonhuuto ristillä "Se on täytetty!". Tähän huutoon kiteytyy suuri taistelu, joka on päättynyt Jeesuksen voittoon. Kuuletko tämän voitonhuudon sydämessäsi tänään?
Pelastetut eivät ole kuuroja tälle huudolle. Tämä huuto saa riemun raikumaan pelastettujen majoilta.
Ajatukseni viipyivät tänä aamuna kädessä. Ihmisen käsi on biologisesti ihmeellinen, mutta voimaton pelastamaan meitä. Jumalan käsi on vielä ihmeellisempi ja se on voimallinen pelastamaan meidät.
Meillä on viisi sormea. Etusormi ja peukalo ovat kuin työpari, jotka johtavat käden taitoja. Muut sormet toimivat hyvinä avustajina. Sormet ovat kuin viisihenkinen perhe. Peukalo on isä ja etusormi on äiti, muut sormet ovat lapsia, jotka elävät sovussa keskenään ja "tukevat" isän ja äidin työtä perheen hyväksi.
Raamatussa esiintyy luku viisi usein sellaisessa yhteydessä, jolloin saamme nähdä Jumalan käden toimivan voimallisesti. Daavidin, purosta poimimat viisi sileää kiveä, kaatoivat Goljatin. (1. Sam. 17:40.) Pyhäkköteltan vihkijäisjuhlaan kaikkien Israelin heimojen päämiehet toivat yhteysuhreiksi viisi pässiä, viisi pukkia ja viisi vuoden vanhaa karitsaa. (4. Moos. 7.) Israelin kuningas, Joas, sai Elisalata kehotuksen lyödä nuolet maahan. Joas löi maahan vain kolme nuolta. Hänen olisi pitänyt lyödä vähintään viisi nuolta, niin hän olisi saanut voiton Syyriasta lopullisesti. Nyt hän sai voiton vain kolme kertaa. (2. Kun. 13:18,19.) Jeesus ruokki kansanjoukon viidellä leivällä ja kahdella kalalla. (Mark. 6.) Raamatussa on paljon ihmeellisiä asioita, joihin luku viisi liittyy. Tuleeko mieleesi joku?
Kirjoitan tähän yhteyteen oikeaan käteeni liittyvän kokemuksen lapsuudestani.
Olin silloin pieni poika, en muista minkä ikäinen olin. Raimo-veljeni muistaa varmaan paremmin. Olimme leikkimässä vesikuopalla. Heittelimme kiviä veteen. Sehän on lapsista hauska leikki. Raimo-veljelläni oli iso kivi kädessään, jonka hän aikoi heittää vesikuoppaan. Hän seisoi ison kiven päällä kivi kädessään. Kun olin kiipeämässä samalle kivelle, missä veljeni seisoi, Raimon kädessä oleva kivi kirposi hänen otteestaan ja putosi oikean etusormeni päälle ja murskasi sormenpääni. Voi sitä kipua, huutoa ja parkua mitä siitä syntyikään. Juoksin verta vuotavana kotiin ja sitten minua lähdettiin viemään sairaalaan. Lääkäri ei osannut tehdä sormelleni yhtään mitään. Niinpä se on tänäkin päivänä viallinen. Vammainen sormeni muistuttaa minua Jeesuksesta. Jeesuksen käsissä ovat pelastuksemme merkit. Tuosta kivestä, joka murskasi oikean etusormeni minulle tulee mieleen tärkeä Raamatun sana: "- Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi. Kuka ikinä tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, ja kenen päälle tämä kivi kaatuu, sen se murskaa." (Luuk. 20:17,18.) Oikean käteni etusormi on suora ylimmäisen nivelen kohdalta. Murskattu sormeni osoittaa minua katsomaan elämäni kulmakiveen, Jeesukseen Kristukseen, joka on murskattu minun tähteni, jotta pelastuisin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Muutama vuosi sitten Paavo kirjoitti minulle sähköpostiviestissä tästä lapsuuden tapahtumasta. Kertomus pienen pojan kivusta kosketti minua niin voimakkaasti, että tunsi fyysistä kipua omassa etusormessani. En tiedä muulloin samaistuneeni toisen ihmisen kipuun saamalla itse fyysisiä oireita.
– Pauli
Hei Pauli!
Kiitos viestistäsi! Kyllä aika menee nopeasti. Olin valmistelemassa Eräriparia Lapiosalmen leirikeskukseen ja tällä reissulla tapasin sinut ja poikasi Korouomalla. Se oli erikoinen johdatus. Kohtaamisella oli tärkeä merkitys. Opin tuntemaan sinut hyvänä keskustelijana ja kuuntelijana. Sinulla on paljon kokemukseesi perustuvaa elämänviisutta, jota kannattaa kuunnella.
Olit paikalla juuri oikealla hetkellä ja oikeassa paikassa. Olen ihmetellyt sitä monta kertaa jälkeenpäin. Edellä mainitsemasi kokemus hämmästytti minua suuresti. Sinulla on todella ihmeellinen myötäelämisen lahja. En ole kokenut elämässäni mitään vastaavaa, että "vieras ihminen" voi samaistua toisen ihmisen kipuun noin syvällisellä tasolla. Vuosikymmenien takainen kokemus tuo jopa kivun tunteen näin konkreettisesti esille. En enää muista, millä sanoilla kokemuksesta sinulle kirjoitin, mutta se oli ensimmäinen kerta, kun tuota tapahtumaa muistelin, niin paljon, että kirjoitin siitä. Sillä oli varmaan jokin tärkeä merkitys.
Sitten on vielä yksi asia, josta haluan kiittää sinua. Nimittäin tämä "kirjoitusvimmani" alkoi siitä, kun rohkaisit minua kirjoittamaan elämästäni, ajatuksistani ja tunteistani. Kirjoittaminen on jatkunut nyt enemmän yleisellä tasolla ja laajemmalla foorumilla.
Kaikkea hyvää sinulle ja pojallesi sekä läheisillesi! Jumalan runsasta siunausta! Tavataan jatkossakin blogin sivuilla!
Lähetä kommentti