lauantai 21. maaliskuuta 2009

Okei!

Terho, Sini ja Mikael olivat eilen lähdössä mummolaan, Sinin kotiin. Kun Terho oli laittamassa poikaansa auton turvaistuimeen, niin juoksin paikalle sanomaan Mikaelille jotakin mukavaa. Lopuksi annoin hänelle muutamia hyvän käyttäytymisen ohjeita. Mikael kuunteli silmät pyöreinä ja varmaan ihmetteli, että mitä ukki siinä oikein "höpöttää". Sitten hän sanoi reippaalla äänellä: "Okei!" Kaikki nauroimme makeasti ja vaikutti siltä, että ohjeet olivat menneet perille. Ihmettelin pitkään, että miten noin pieni lapsi osasikin käyttää tilanteeseen sopivaa ja nasevaa sanaa ja juuri oikeassa yhteydessä!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei Paavo-veljeni. Tämä on kiva idea, kun saan lukea kaikkee susta ja perheestäsi. En itse jaksa/viitsi paljon kirjoitella, mutta kiitos niistä kauniista lukuisista kuvista ja viesteistä, mitä oot laittanut mulle. Olen elänyt nyt rankinpaa aikaa elämässäni. Kivut ja heikkous ja vaivat ovat nyt olleet lähes päivittäisiä. Syöpähoidoissa olen nyt puolivälissä. Tie on ollut pitkä, mutta uskon, että jaksan. En toivoisi läheisilleni kellekään tällaista tietä. Terveys on niin ihana lahja! Nyt sen käsitän!Paavo, sulle ja perheellesi kaikkea hyvää ja ennenkaikkea terveyttä ja iloa sinne Kuusamon kevääseen!!!t. pirjo pirpana

Paavo Hautala kirjoitti...

Hei Pirjo pirpana! Sinulla on hauska lempinimi. Muistan tuon lempinimesi, jota käytimme, kun olimme pieniä kaikki. Sinulle sopi tuo nimi vallan mainiosti, koska olit pieni ja "pippurinen" ja nopealiikkeinen. Vähän niin kuin minäkin. Tyttäreni, Suvi-Maaria, on paljon sinun oloinen. Olemme sitä usein Annen kanssa ihmetelleet. Monissa kuvissakin, joita on otettu teistä saman ikäisinä, löytyy yllätävän paljon yhtäläisyyksiä. Toivon sinulle pikaista paranemista ja vahvaa terveyttä! Muistetaan!