Jeesus on asettanut ehtoollisen!

Mietin mistä saarnaisin tänään ehtoollisjumalanpalveluksessa. Mielessäni oli kolme vaihtoehtoa:

1. Kristus, seurakunnan yhdistäjä (Ef. 2:11-22).
2. Ehtoollisen hengelliset opetukset (Joh. 13).
3. Suuresta kuivuudesta siunauksen sateisiin (Jer. 14:1-9; Joel 1-4).

Lopullisen ratkaisuni tein vasta kirkolla nähtyäni kuulijakuntani. Valintaan vaikutti myös kahden srk:n jäsenen toivomus. Esitin heille ennen jumalanpalvelusta aiheet ja molemmat toivoivat samaa sanomaa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun valitsin saarnan teeman tällä tavoin.
Jätän asian avoimeksi ja kysyn sinulta, että mikä aihe näistä kolmesta olisi ollut sinun toivomuslistallasi?

Iltapäivällä ja illalla vein ehtoollista sairaille ja vanhuksille. Eräässä hoitokodissa jouduimme avustajani kanssa odottelemaan tilaisuuden alkamista tavallista pidempään. Käytimme tuon ajan laulamiseen. Tällä oli selvästikin tarkoitus. Laulut kutsuivat erään Hermannin ehtoollispöytään. En ollut koskaan aikaisemmin kiinnittänyt häneen erityisempää huomiota, vaikka olen vieraillut tässä hoitokodissa jo useamman kerran ja pitänyt hartaushetken myös kaikille yhteisesti. Hermannin herkistyminen, kyyneleet, sydämellisyys ja kiitollisuus tekivät minuun ja avustajaani suuren vaikutuksen. Iloitsimme tästä kohtaamisesta. Herran läsnäolo ja hänen siunauksensa kosketti meitä kaikkia.

"Ja minä sanon teille: "Tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa" (Matt. 26:29). Tämä sana on aina mielessäni kun annan ehtoollista ikääntyneelle ihmiselle.