Päivän avaus on tärkeä meille kaikille!

Oletteko panneet merkille kuinka tärkeä asia on aloitus? Kun on hyvä alku, niin siitä on sitten hyvä jatkaa eteenpäin. Usein, ainakin töitä ja tehtäviä ajatellen, käy kuitenkin niin, että sananlasku: "Alussa aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo" pitää paikkansa.

Kirjoitan nyt sellaisesta alusta, jolla on suuri merkitys "päivän onnistumiselle". Eikä vain päivän vaan laajemmin ajateltuna koko elämän "onnistumiselle". Olen huolissani siitä, että kodeissa ja kouluissa ja muissakin paikoissa päivän avaukseen kiinnitetään vain vähän huomiota. Minun mielestäni hyvä alku päivälle on hiljentyminen sanan ja rukouksen avulla. Olen erittäin kiitollinen Jumalalle siitä, että lapsuuteni koulussa Pomarkussa oli joka aamu "kunnon" aamuhartaus. Hengelliset laulut, sana ja rukoukset olivat sitä kylvöä sydämeeni, josta saan tänä päivänä iloita ja kiittää Jumalaa. Lapsuuskodissani nämä asiat olivat myös vahvasti esillä. Äitini Eeva-Maria Hautala o.s. Myllymäki oli harras kristitty. Hän piti uskollisesti lasten pyhäkoulua ja tästä työstä hänelle myönnettiin myös ansiomerkki ja kunniakirja. Äitini syntyi 6.7.1923 Soinissa ja hän nukkui kuolon uneen uskossa Vapahtajaan 22.1.2009 Noormarkun sairaalassa 85-vuoden ikäisenä. Vanhempi sisareni Helena sai antaa äidille saattohoitoa ja olla äidin vierellä loppuun asti. Äitini haudattiin miehensä viereen 1.2.2009 Pomarkussa. Isäni Paavo Johannes syntyi 10.6.1923 Karviassa ja hän kuoli uskossa Jeesukseen Kristukseen 1.7.1999 Tampereen yo-sairaalassa 76-vuoden ikäisenä. Isäni ei nähnyt vuotta 2000. Isäni viimeiset sanat minulle olivat: "Kai me vielä joskus nähdään". Hän sanoi nämä sanat puhelimessa ja toivoi meidän tulevan pian käymään kylässä. Odotan Jeesuksen takaisintuloa ja silloin tapahtuu ylösnousemus Herran omille. Toivo isäni jälleennäkemisestä tuona päivänä antaa rohkaisua. Vanhempi veljeni Raimo sai olla isäni tukena hänen viimeisinä hetkinään. Paavo-isäni hautajaiset olivat 9.7.1999 Pomarkussa. Raimo-veljeni välityksellä isäni jätti meille lapsille aivan kuin muistosanoiksi Efesolaiskirjeen ja äiti Roomalaiskirjeen. Molemmissa kirjeissä on syvällinen hengellinen sanoma, jonka Jumala on antanut meille kaikille Pyhän Hengen innoittaman apostoli Paavalin kautta.

Olin kirjoittamassa siitä kuinka tärkeä asia on päivän avaus.
Vuoden 1994 lopussa luin jostakin hengellisestä lehdestä aamurukouspiirien perustamisesta kirkkoihin. Tuossa lehdessä oli innoittavia kokemuksia siitä, miten aamurukouspiirit ovat siunanneet ihmisiä monella tavalla. Luin myös aamurukouspiireihin osallistuvien virkistysmatkasta Pohjois-Suomeen. Esirukoilijat olivat pysähtyneet eri paikkakunnilla matkan varrella. He olivat menneet Kuusamon ohi, koska täällä ei ollut missään kirkossa tällaista piiriä. En tiedä oliko asia niin, mutta näin minä ajattelin ja tunsin piston sydämessäni. Ajattelin, että me vain nukumme, vaikka pitäisi valvoa ja rukoilla. Samoihin aikoihin olin yhteydessä Seija-siskooni, joka asuu perheensä kanssa Salossa. Seija kertoi käyvänsä aamurukouspiirissä Salon kirkossa, muistaakseni klo 6.00 aamulla. Ihmettelin, että miten hän jaksaa niin aikaisin nousta ylös ja lähteä kirkkoon rukoilemaan. Puhuin näistä ajatuksista kirkossani ja päätimme aloittaa aamurukouspiirin loppiaisena 6.1.1995 klo 6.00. Kirkkomme osoite oli silloin Kaiterantie 6. Ensimmäisessä aamurukouspiirissä oli läsnä kaksi rukoilijaa. Rukouspiirimme oli kerran viikossa perjantaiaamuisin klo 6-7. Muistan kerran, kun naapurini haki aamulehden postilaatikostaan ja näki minun lähtevän autolla kylälle, niin hän kysäisi, minne olin näin aikaisin lähdössä. Sanoin hänelle, että kirkkoon rukoilemaan ihmisten puolesta. Naapuri ajatteli varmaan, että kylläpä Paavolla on "kova into päällä". Itsekin ajattelin, että kuinkahan kauan tätä jaksaa? Herra on antanut voimia tähän asti. Yli kolme vuotta pidimme aamurukouspiiriä perjantaisin klo 6-7. Sitten 9.2.1998 päätimme pitää aamurukouspiirin joka päivä ma-pe. Ajan muutimme vähän myöhäisemmäksi klo 8-10. Vuosien aikana olemme välillä joutuneet pitämään jonkin verran pausseja, kun on ollut erilaisia projekteja ja muita työkiireitä. Pidämme kuitenkin tiukasti kiinni, ettei tuli alttarilla pääse kokonaan sammumaan. Vuoden 1999 alusta muutimme ajan ma-pe klo 9-10. Näin jatkui vuoden 2008 loppuun asti ja nyt vuoden 2009 alussa muutimme ajan 10-11. Tämä aika tuntuu sopivan meille paremmin. Aamurukouspiiri toimii kevät- ja syyskauden suurin piirtein samassa rytmissä kuin koulutkin. Tänään oli taas rohkaisevaa aloittaa päivä rukouksella. Meitä oli viisi rukoilijaa. Lauloimme, luimme sanaa ja rukoilimme yhdessä. Tällä hetkellä tutkimme Psalmeja. Luimme Ps. 17. Mieleeni jäi ajatus: "Varjele minua niin kuin silmäterääsi, peitä minut siipiesi suojaan" (Ps. 17:8).

Aikaisemmassa kirjoituksessani olenkin jo toivottanut sinut tervetulleeksi tähän piiriin!