Ritva-siskoni rohkaisi minua avaamaan tämän blogin, koska hän on tullut siihen johtopäätökseen, että haluan esiintyä julkisesti ja vaikuttaa ympäristööni laajemminkin kuin vain sukusivujeni lukijoihin. Hänen käyttämänsä sanat: "parantaa maailmaa", on pyörinyt mielessäni ja haluaisin tässä nyt pohtia tuota, ajatusta.
Tässä on kaksi sanaa, parantaa / maailma. Parantaa sanasta tulee ensimmäisenä mieleeni terveeksi tekeminen. Kun tämä sana on yhdistettynä maailman kanssa, niin tulee mieleeni sairas maailma, jota pitää hoitaa ja parantaa. Miksi maailma on sairas? Mitä sairaudella tarkoitetaan? Tarkoitetaanko, että maapallo on sairas vai niitä ihmisiä ja muita elollisia, joita tällä planeetalla asuu ja on, ovat sairaita?
Mielestäni terveys on laaja ja kokonaisvaltainen asia. Siinä ei ole kyse vain sairauden tai vamman puuttumisesta vaan ihmisen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja laajemmin ajateltuna tämän maailmamme harmoniasta.
Kun ajattelen itseäni ja mahdollisuuksiani "maailman parantajana" tulee mieleeni ajatus: "Voiko sairas sairaan parantaa"? Kyllä maailman parantajaksi tarvitaan parempi lääkäri! Virus, joka on iskenyt meihin ja tähän maailmaan on niin ongelmallinen, ettei meillä ihmisillä ole lääkkeitä sen poistamiseksi. Tuosta viruksesta käytetään nimeä synti. Synti-viruksen ja siitä johtuvan sairauden voi parantaa vain Jeesus. Mitä siis voisin tehdä maailman parantamiseksi? Ainoana keinona näen Jeesuksen! Tarvitsen Häntä itse ja tiedän, että kaikki muutkin tarvitsevat Hänet. Ilman Häntä kukaan ei tule terveeksi ja pysy terveenä. Tämä maailma tarvitsee Jeesuksen parantuakseen. Kaunis laulu: "Kuinka kukaan, kukaan rakastaa, voisi kurjaa maailmaa", kuvaa osuvasti tilaamme ja se kertoo myös Jumalasta, joka on rakkaus. Hän rakastaa meitä ja Hän pystyy parantamaan kurjan ja sairaan ihmisen ja tämän sairaan maailman. Oman työnsä ja omien ansioittensa kautta Hänellä on mahdollisuus auttaa meitä. Jeesukselle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Mietin mielessäni olenko minä antanut kaiken vallan hänelle omassa elämässäsi? Mietitkö sinä samaa? Ymmärrän, että Jeesukselle antautuminen on ensimmäinen askel kohti kokonaisvaltaista terveyttä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Jumalan valtakunnassa asiat yleensä on just päinvastoin kuin ihmisten järjen mukaan pitäisi olla.
Virsi 428 kuvaa sitä hienolla tavalla. Maailmanparannusteemaan viidennessä säkeistössä on osuva ajatus.
Sain muuten kokea sen todeksi kun yhdeksän vuoden ajan kävin katsomassa dementoituvaa äitiäni. Siinä sai aitiopaikalta katsella Jumalan tapaa hallita valtakunnassaan. Sitä kuinka vanhurskaan polku kirkastumistaan kirkastui.
Virsi 428
2. Kristus itse päälle maan kaiken tuli jakamaan. Kuolemallaan antoi hän maailmalle elämän.
4. Yksin emme työtä tee, toinen toista tarvitsee. Tuomme vaihtopöydälle lahjamme ja puutteemme.
5. Tässä valtakunnassa ovat heikot vahvoja, sairas terveen parantaa, saaja auttaa antajaa.
6. Täällä tieto, viisaus, kaikki taito, rakkaus kätketty on Kristukseen, aarteeseemme yhteiseen.
7.Elämän saan lahjaksi, jos sen annan alttiiksi. Siemen maahan haudataan tähkäpäiksi kasvamaan.
"Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät, tulisivat sokeiksi." Ja muutamat fariseukset, jotka olivat siinä häntä lähellä, kuulivat tämän ja sanoivat hänelle: "Olemmeko mekin sokeat?" Jeesus sanoi heille: "Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: 'Me näemme'; sentähden teidän syntinne pysyy." Joh.9:39-41
Tämä Raamatunkohta tuli mieleen yllä olevista sairas – terve ajatuksista. Vastakohdat sokea- näkevä. Ei näytä olevan itsestään selvää, että tietää onko näkevä vai sokea. Tietenkin näinhän se onkin, vasta sitten kun näkee, tietää olleensa sokea. Näin Raamatunkohdan sokea oman näkeväksi tulemisensa todisti.Jae 25. "sen vain tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen." Tila oli muuttunut. Sitä ennen sokeus oli normaalitila. Samoin on sairauden ja terveyden kanssa. Tarkoitan nyt nimenomaan syntisairautta ja hengellistä sokeutta. Jos on syntynyt sokeana/sairaana ei muusta voi tietää. Raamatun mukaan me kaikki synnymme tähän tilaan. Nyt jos sanoo: "minä näen", vaikkei näekään, jää sokeaksi. Mistä tietää ettei näe, jos ei tiedä että muuta näkemistä kuin oma (sokeus) voi ollakaan?
Pohtija
Tässä on niin hienon loogista päättelyä, etten malta olla laittamatta tännekin julki.
Ehkä jotain samaa kuin tuossa pohtijan kommentissa.
Näin siis C.S.Lewis:
Entisen ateistin mietteitä
Perustelin jumalankielteisyyttäni sillä, että maailma oli minusta hyvin julma ja epäoikeudenmukainen paikka. Mutta mistä oikein olin saanut käsitykseni oikeudenmukaisuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta? Eihän kukaan sano viivaa käyräksi, ellei hänellä ole jonkinlaista käsitystä suorasta viivasta. Mihin minä mielessäni vertasin tätä maailmaa väittäessäni sitä epäoikeudenmukaiseksi? Jos koko esitys oli huono ja järjetön alusta loppuun asti ja minä olin osa sitä, miksi kapinoin sitä vastaan niin rajusti? [...]
Olisin tietysti voinut hylätä käsitykseni oikeudenmukaisuudesta ja sanoa, ettei se ollut muuta kuin henkilökohtainen mielipiteeni. Mutta jos olisin hylännyt sen, jumalakielteisyyteni perusteet olisivat romahtaneet saman tien - sillä perustelunani oli, että maailma oli todella epäoikeudenmukainen, ei vain toisenlainen kuin juuri minua olisi sattunut miellyttämään. Yrittäessäni todistaa, ettei jumalaa ole olemassa - toisin sanoen että koko olemassaoleva todellisuus on järjetön - huomasin joutuvani väkisinkin ajattelemaan, että osa todellisuutta - nimittäin oma käsitykseni oikeudenmukaisuudesta - oli hyvin järkevää. Ateismi osoittautuu siis liian yksinkertaiseksi ajatusrakennelmaksi. Jos maailmassa ei todellakaan olisi mitään mieltä, emme voisi mitenkään saada selville, ettei siinä ole mieltä...
Klassinen kohta C. S. Lewisin kirjasta Tätä on kristinusko (s. 45).
Paavon ajatukset maailman parantamiseta on osuva ja ajatuksia herättävä. Sain paljon irti tuosta pohdinnasta! Kiitos siitä.
Tämä blogi on mielestäni eri hyvä juttu.
Lähetä kommentti