sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Kieli ja sydän!

"Joka hillitsee kielensä, turvaa henkensä, suupaltti kulkee turmioon" (San. 13:3).
Tämä neuvo on hyvä muistutus varsinkin vilkkaalle ja puheliaalle ihmiselle. Sangviinikolle, joka tunnen olevani. Olen usein kuullut toisten ihmisten sanovan minulle, että kyllä sinulla on sitten rikas ja vilkas mielikuvitus. Olet avoin ja puhelias. Tämä on vaarallinen yhdistelmä. Siinä voi mennä jopa henki. Tarvitsen siis itsehillintää ja rukousta, että Herra saisi ohjata kieltäni ja kirjoittamistani blogini sivuilla, etten loukkaisi ja suututtaisi ketään ja saisi näin vihamiehiä.
Ihmiset käyvät keskenään sanasotaa ja "haavoittuneita ja jopa ruumiita" lojuu taisteluiden jäljiltä tai eri osapuolet etsivät suojaa "luolistaan", jossa he parantelevat haavojaan. Voi mennä kauankin ennen kuin tilanne rauhoittuu. Varsinkin sellaisella ihmisellä, jolla on vaikea pyytää ja antaa anteeksi ja sopia erimielisyydet.

Ihmisillä on erilainen kieli. Puhutaan kankeasta kielestä ja siitä johtuvasta hitaasta puheesta. Joillakin voi olla hyvin "lipevä" kieli. Jostakin voi sanoa, että kylläpä hän on rivo suustaan! Toiset loukkaavat muita heti, kun he suunsa avaavat. Joidenkin ihmisten puheisiin ei voi lainkaan luottaa. Toiset ovat niin rasittavia, että lyhytkin seurustelu heidän kanssaan kysyy paljon voimia. Pahanpuhuja, panettelija ja juoruihin erikoistunut ihminen saa paljon pahaa aikaan jne. Millainen kieli sinulla on?

Mielestäni kielessä on erittäin tärkeää sen puhtaus, totuudenmukaisuus ja aitous. Jos ajatellaan ihmisen kauneutta, niin eikö siinäkin ratkaisevana tekijänä ole sisäinen kauneus? Sisäinen kauneus on tärkeämpää kuin ulkoinen. Kielessäkin sisäinen kauneus on tärkeämpää kuin ulkoinen kaunopuheisuus. Kielen ystävällinen sävy ratkaisee usein sen, kuuntelemmeko kiinnostuneena vai suljemmeko korvamme ja käännämmekö kasvomme poispäin, puhujasta.

Jumala sanoo: "Kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu, ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa" (Fil. 4:8). Tässä sanassa korostetaan mielestäni sitä lähdettä, josta kieli ja puhe kumpuavat esiin. Jos ajatukset ovat, eo. kaltaisia, niin kielen ja puheen käyttö on samanlaista. Elämä lähtee sisältäpäin. Sisintämme kuvataan sydämellä. Elämä lähtee sydämestä: millainen sydän, sellainen elämä. Olemme kaikki sydänvikaisia. Meillä on synnynnäinen sydänvika. Kukaan ei voi parantaa omaa sydäntään omin avuin. Tarvitsemme lääkärin, sydänspesialistin. Jeesus on paras lääkärimme. Hän on erittäin taitava erikoislääkäri, joka ei milloinkaan epäonnistu sydänleikkauksissa. Hän osaa tehdä sydämensiirron erittäin taitavasti. Hän osaa hoitaa sydäntämme ja parantaa sydänhaavoja. Hänen vastaanotolleen kannattaa mennä usein ja kaikkien vaivojemme kanssa. Ei niin suurta eikä niin pientä vaivaa, että "häiritsisimme" häntä tai tuottaisimme hänelle ylimääräistä "työtä" ja "vaivaa". Hän on kiinnostunut hyvinvoinnistamme.

Nyt kun ajattelet omaa kieltäsi ja puheitasi, niin millä mielellä olet? Kaipaisitko muutosta?

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Joskus tulee puhuttua ja höpöteltyä aivan olemattomista asioista. Väärinkäsityksiäkin on tullut, kun joku tempaisee oikein kunnolla herneet nenään käsittäen sanat väärin. Täytyy muistaa tuo pieni anteeksi-sana, jonka sanominen tuo helpotusta eripuraisiin tilanteisiin.

Haluan opetella puhumisen jaloa taitoa. Liekö kukaan seppä syntyessään?

Paavo Hautala kirjoitti...

Väärinkäsityksistä syntyy paljon ongelmia.
"En minä sitä tarkoittanut", on tuttu selitys, kun selvitetään väärinkäsityksistä syntyneitä riitoja.
"Anteeksi" -sana on sanavarastomme tärkeimpiä sanoja. Tämä sana pitäisi opettaa pienille lapsille vauvasta alkaen. Parasta opetusta tässä asiassa on vanhempien esimerkki. Samoin on "Kiitos" -sanan kanssa ja muiden kohteliaisuussanojen kohdalla. "Puhuminen on hopeaa, mutta vaikeneminen on kultaa." Mihin tilanteeseen tämä sananalasku sinun mielestäsi parhaiten sopii?