Mark herää koomastaan ja kertoo valkopukuisesta miehestä, joka kantoi häntä!

 
5. osa

"Debbie istui tuntikausia hänen vuoteensa vierellä, rukoillen ääneen ja puhellen pojalleen. "Toivoin Markin kuulevan sanat, jotka osoitin hänelle ja Jumalalle", Debbien sanoo. "Halusin Markin tietävän, että uskoin hänen selviävän."
Kuin ihmeen kaupalla Markin tila alkoikin kohentua. Hän heräsi vähitellen koomastaan ja ryhtyi kirjoittamaan pienelle taululle viestejä vanhemmilleen. Ja sitten eräänä päivänä lääkärit irrottivat hänet hengityskoneesta. Ääni vielä käheänä Mark alkoi kertoa hirvittävästä koettelemuksestaan.
"Se oli kalkkarokäärme. Se jäi kiinni kenkään eikä päästänyt irti ..."
"Mutta missä asti sinä olit?" isä halusi tietää. "Pellolla ojan luona."
"Mutta sinnehän on pari sataa metriä!"
"Hänen on täytynyt kyllä olla paljon lähempänä", eräs lääkäreistä arveli päätään puistellen. "Mark ei olisi koskaan pystynyt kävelemään sellaista matkaa. Myrkkyä oli liian paljon hänen elimistössään - tajuttomuus seuraa yleensä heti." Etupihalta oli lisäksi noustava kolmetoista porrasaskelmaa olohuoneeseen. Miten tämä hengenvaarallisen pureman saanut poika oli onnistunut ne kipuamaan?
"Se valkopukuinen mies auttoi minua", Mark selitti vastaukseksi. "Mies? Mikä mies?" Debbie kyseli.
"No, se mies. Hänhän oli siinä ... Kun tiesin, etten jaksaisi kotiin asti, hän nosti minut ylös ja kantoi."
"Miltä hän näytti?" Debbie tunsi väreitä selkäpiissään."
Kertomus jatkuu ...

Naplesin sairaalan hoitotiimi tekee kaikkensa Markin pelastamiseksi!

       
                                                                                                                            Naplesin sairaala oikealla
4. osa

"Sitten paikalle pysähtyi vanha pieni henkilöauto. Ajaja oli haitilainen maatyöläinen, joka ei osannut sanaakaan englantia, mutta jolle perheen epätoivoiset eleet kertoivat kaiken tarvittavan. Debbie ja Buddy raahasivat Markin hänen autoonsa. "Ajaja kaahasi liikkeelle seuraten viittauksiani ja hurjaa elehtimistäni. Olimme hetkessä poliklinikalla", Debbie sanoo.
Klinikalla ensiaputiimi yritti tasapainottaa Markin tilaa. "Yleensä käärmeenpurema pystytään hoitamaan ensiavussa", Debbie selvittää. "Mutta koska myrkky oli jalassa osunut valtimoon, se levisi paljon nopeammin ja purema vaati erikoishoitoa." Siinä vaiheessa kun paikalle hälytetty ambulanssi ehti klinikalle viedäkseen Markin lähimpään sairaalaan, vajaan kahdenkymmenen kilometrin päässä olevaan Naplesiin, hän oli jo vaipunut koomaan.
Naplesin sairaalan hoitotiimi uurasti seuraavat kaksitoista tuntia Markin pelastamiseksi. Debbie ja Bobby aistivat kuitenkin, etteivät he uskoneet hänen selviävän. Debbie jatkoi rukoilemistaan.
Seuraavien päivien mittaan lakkasi Markin elimistön jokainen osa sydäntä lukuun ottamatta toimimasta. Myrkky pöhötti hänet niin, että hänen silmänsäkin turposivat umpeen ja vain ripsien kärjet pilkistivät näkyviin. Hänen munuaisensa lamaantuivat, hengityskone liikutteli hänen elottomia keuhkojaan. Sisäinen verenvuoto sai veren tihkumaan korvista, suusta, silmistä, jopa huokosista, ja hän sai yhdeksän litraa uutta verta ennen kuin painajainen saatiin päättymään. Hänellä oli 90-prosenttinen vaara menettää jalkansa, joka ajettui niin, että lääkärien oli lopulta avattava se ylhäältä alas paineen vähentämiseksi. Jokainen uusi oire oli pahempi kuin edelliset."

Durrancen perheen kauhunhetket!

3. osa

"Kauhun lamaannuttamana hän kuuli Markin vastauksen: "Kalkkarokäärme puri minua." Debbie ryntäsi olohuoneeseen juuri kun Mark kaatui lattialle. Hän veti pois kenkää Markin jalasta Buddyn rientäessä hakemaan isää apuun. Debbie huomasi jalan jo turvonneen ja muuttuneen sinipunaiseksi ja tunsi saman myskinhajun, joka oli tuntunut heidän lemmikkieläintensä saatua pureman. Totta se oli, käärme oli purrut Markia. Eikä kyseessä ollut mikään pintahaava. Debbie alkoi vapista. Kun puhelinta ei ollut, heidän pitäisi itse kiidättää Mark autolla lähimmälle päivystyspoliklinikalle runsaan kymmenen kilometrin päähän. Ehtisivätkö he ajoissa? "Ei minun lastani, Jumala", hän rukoili. "Ei Markia."
Hänen miehensä Bobby pyyhälsi paikalle ja nosti pojan syliinsä, he juoksivat kuorma-autolleen ja kiisivät valtatietä pitkin. Markilla oli jo kouristuksia ja hänen hengityksensä heikkeni. Ainoa asia, mitä Debbie saattoi tehdä auton tukalassa äänettömyydessä, oli rukoilla.
Heidän lähestyessään päivystyspoliklinikkaa konepellin alta alkoi tulvia höyryä. Jäähdytin kiehui! "Mitä me teemme, jos moottori pysähtyy?" Debbie kysyi pakokauhun vallassa, mutta jo liian myöhään. Bobby jarrutti edellä olevan auton vuoksi ja moottori sammui. Durrancet jäivät liikenteen keskelle, mutta vaikka Bobby hyppäsi autosta ja yritti huitoa ajajia pysähtymään, kaikki vain jatkoivat matkaansa."
Kertomus jatkuu ...

Kalkkarokäärme iskee myrkkyhampaansa Markin nilkkaan!

 
2. osa

"Myös Mark nautti auringonpaisteesta. Huomattuaan linnun palmettorykelmässä hän loikkasi kuivatusojan ylitse katsellakseen sitä tarkemmin ja tunsi samassa astuneensa jonkin liikkuvan päälle. Jalassa tuntui samassa vihlova tuska, se oli kuin räjähtämäisillään kivusta. Kauhuissaan hän näki kalkkarokäärmeen pitävän kiinni jalasta, sen hampaat olivat läpäisseet kengän juuri nilkan yläpuolelta. Hän ei ollut koskaan aiemmin tuntenut mitään näin hirvittävää kipua. Ja käärmeen hampaat näyttivät juuttuneen hänen nilkkaansa! Kuin sumun lävitse Mark näki koiransa murisevan ja näykkivän käärmettä, joka lopulta irrottikin otteensa ja luikerteli tiehensä.
Purema oli kuitenkin osunut pahimpaan mahdolliseen paikkaan; tappava myrkky oli päässyt sisään säärivaltimoon, joka kuljetti jo myrkkyä kaikkialle Markin elimistöön vaikuttaen sen kaikkiin toimintoihin. Hän tajusi kauhistuen, että hänen voimansa olivat nopeasti ehtymässä ja että hän töin tuskin pystyi kävelemään. Lähes kahdensadan metrin matka kotiin olisi yhtä hyvin voinut olla kaksisataa kilometriä. Hän kuolisi tänne - eikä kotiväki tiennyt mitään.
Debbie oli keittiössä panemassa astioita paikoilleen, kun hän kuuli etuoven käyvän ja vanhemman poikansa huutavan: "Mark! Mikä sinulla on?"
Kertomus jatkuu ...

Mies valkoisissa

Kirjoitan jatkokertomuksena kalkkarokäärmeen puremasta selvinneestä Mark-pojasta. Kertomus on kirjassa: "Enkelien ihme" sivulta 84 alkaen. Kirjan on kirjoittanut Joan Wester Andersson vuonna 1992.

1. osa

"Miten hän pääsi sinne? Enkelit. Hän ei olisi pystynyt kävelemään tuossa myrskyssä. Ne vain kumartuivat alas ja kantoivat häntä selässään sinne missä oli turva ja lämmin ..." (John Hay Little Breeches).

"Durrancen perhe muutti kolme vuotta sitten Floridan lounaisosassa olevalle osittain rakennetulle uudelle asuinalueelle, joka oli entistä maanviljelysaluetta. Sivuteiden takana oleva syrjäinen talo oli ainoa tien varrella, ja ison tontin ympärillä oli vain ruohottunutta metsämaata, palmettopalmuja rykelminä ja kuivatusojia.
Vaikka perheellä ei ollut puhelintakaan, Debbie Durrance viihtyi näillä syrjäisillä perukoilla. Hän pelkäsi kuitenkin antaa lasten liikkua alueella mielin määrin. Kaikenlaista voisi sattua, he saattaisivat loukata itsensä paikassa, missä heidän äänensä ei kuuluisi taloon saakka. Alueella oli myös nähty useita kalkkarokäärmeitä; ne olivat jopa purreet heidän lemmikkieläimiäänkin. "Äänet ja liikenne pelottavat kalkkarot pois", Debbie selittää, "mutta tällaisella hiljaisella alueella kuin meidän, ne ovat kuin kotonaan."
Eräänä raukeana sunnuntai-iltapäivänä juuri pääsiäisen alla Debbie kuitenkin antoi 12-vuotiaalle Markille luvan lähteä vaeltelemaan alueelle koiransa kanssa, ilmakivääri mukanaan. Itse hän ryhtyi tiskaamaan, nauttien lempeän iltapäivän hiljaisuudesta ja rauhasta."
Kertomus jatkuu ...

Huom. "Palmettopalmu on Pohjois-Amerikan eteläosissa (Carolina ja Florida) kasvava viuhkapalmu, josta saadaan hyvää laivanrakennuspuuta." (Tieto netistä) Kertomuksen kuvat eivät liity tapahtumaan. Ne on poimittu netistä.

Karpalosta oli juttu lehdessä! ADRA auttaa Koillismaalla!

Tänään jaettiin Koillismaalle Koillissanomat lehti, ilmaisjakeluna. Siinä oli hyvä kirjoitus Karpalosta ja kasvimaastamme. Niinasta oli hyvä kuva, salaattikerä kädessä. Mielenkiintoista nähdä, miten se vaikuttaa huomiseen asiakasmäärään.

Tänään saapui seitsemän ADRAn työntekijää suorittamaan Koillismaalla "Iloinen mieli" -tapahtuman. He työskentelevät täällä ensi perjantaihin saakka. Huomenna tulee EU-ruokalähetys ja pussittaminen alkaa myös huomenna. Jos sinulla on mahdollisuus tulla talkoisiin, vapaaehtoistyöntekijäksi, niin olet tervetullut!

Radiohartaus on nyt "purkissa"

 
Radiohartaus on nyt äänitetty ja lähetetty Ylen studioon Helsinkiin. Se tulee Ylen ykköseltä tiistai-iltana 24.9.2013 klo 18.50. Toivon, että kuuntelisit myös ennen hartautta tulevat hartaat sävelet. Nyt on hyvä aika mainostaa tulevaa ohjelmaa ja etsiä kuulijoita.

Oli mukava käydä Suvin ja Tonin luona ja nähdä lastenlapset. Jessica halusi kuulla useamman kerran kertomuksen 12-vuotiaasta Mark-pojasta, jota kalkkarokäärme puraisi nilkkaan. Mark selvisi kaikkien hämmästykseksi hengissä Jumalan ihmeen avulla. Enkeli kantoi Markin onnettomuuspaikalta kotiin (200 m) ja Mark pääsi sairaalaan, jossa hän joutui olemaan yhdeksän viikkoa.

Saavuin Ylen studiolle tuntia ennen sovittua aikaa. Aamulla en muistanut puhdistaa silmälasejani. Oulun keskustaan tultuani mietin, että missä ne puhdistaisin? Samassa näin silmieni edessä, silmälasiliikkeen. Menin sisään ja lasini puhdistettiin erittäin perusteellisesti, ilman maksua. Onneksi minun ei tarvinnut odottaa tuntia, vaan pääsin studioon muutaman minuutin odotuksen jälkeen. Sain kuulla, että studion laitteet olivat menneet rikki. Äänitys kuitenkin onnistui vanhoilla laitteilla ihan hyvin.

Kuusamoon palatessani poikkesin "Kukkiva-Kunnas" -puutarhalla ja ostin seitsemän kääpiömännyn tainta, koska sain ne hyvällä alennuksella. Niille oli paikka valmiina, Kuukkelintie 1:n, tien sivussa.
 

Radiohartaus äänitys on huomenna, Oulussa!

Tulin tänä iltana Ouluun, huomista radiohartaus äänitystä varten. Olen yötä Suvin ja Tonin luona.

Blogivieras Ecuadorista!

     

Sain tänään blogilleni vieraan Ecuadorista. Tervetuloa!

Ecuador – Wikipedia

Kuvat aiheesta ecuador

Pitäkää usko Jumalaan!

"Pitäkää usko Jumalaan. Totisesti minä sanon teille: jos joku sanoisi tälle vuorelle: 'Nouse ja heittäydy mereen', eikä epäilisi sydämessään vaan uskoisi sen tapahtuvan, mitä hän sanoo, niin se hänelle tapahtuisi. Sen tähden minä sanon teille: kaiken, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, niin se tulee teille. Kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi, jos teillä on jotakuta vastaan, niin että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa teille anteeksi teidän rikkomuksenne. Mutta jos te ette anna anteeksi, ei myöskään teidän Isänne, joka on taivaissa, anna anteeksi teidän rikkomuksianne." (Mark. 11:22-26.)

Raamatussa ei opeteta, että kun teemme paljon työtä, niin saamme paljon aikaan, vaan kun pidämme uskon Jumalaan, niin silloin tapahtuu suuria asioita. Usko tarttuu Jumalan käteen ja Jumalan käsi voi tehdä kaiken. Rukouksen kuulemisen esteeksi voi kuitenkin tulla ihmissuhteisiin vaikuttava anteeksiantamattomuus. Jos hellimme itsekkyyttä ja kovasydämisyyttä, kannamme toisiamme kohtaan kaunaa, katkeruutta ja vihaa, Jumala ei kuule meidän rukouksiamme.

Kun ymmärrämme pienten asioiden suuruuden, niin tulemme näkemään, kuinka niiden kautta tapahtuu suuria asioita. Uskollisuus vähässä johtaa meidät vastuullisiin tehtäviin

Pappilan pellolla on Karpalonkin kasvimaa

 Kukat toivottavat tervetulleiksi kasvimaalle! Taustalla näkyy Kuusamon kirkko.

 Kasvimaa on jaettu palstoihin, joita saa vuokrata.

 Karpalon aarin palsta on tämän kasvimaan perimmäinen palsta. Tämä kuva on pellon alkuosasta.

 Tämä palsta on alkupäässä.

Kauniit gladiolukset!

Kehäkukat menestyvät pellolla hyvin.

Joku on laittanut kasvimaalleen vartijan.

Tällä palsalla kasvit kasvavat hyvin.

Karpalon palsta jää tämän kuvan oikealle puolelle, mutta sitä ei näy kuvassa. En ehtinyt kuvata sitä.

Loppukesän kukkia ja ruskan alkua!

Kukkalaatikot ovat vielä kauniita!

 Viiruhelpi on suosikkiheinäni.

 Pajueläimet ovat säilyneet jo monta vuotta. Kuvassa aasi ja valkohäntäpeura.

 Pensasmustikka on ottanut jo ruskapuvun päälle!

 Sade kaatoi ukonhatut

 Kuuliljat kukassa

Jänis tuli pihapiiriimme syömään herkkuruokaa! Pupu on auringon ja varjon rajalla. Näetkö sen?

Sininen on yksi lempiväreistäni

Metsämies hankki metsäkämpän!

 Näkymä Terhon ja Sinin kesämökin rannasta 2013

 Kuu nousemassa taivaanrannassa 2013

 Naapuri toisella puolella järveä 2013

 Tyyni järvi illalla 25.8.2013

 Tuonne taustalle Terho on tekemässä laavua.

 Halkovaja ja puucee.

 Saunamökki 25.8.2013

 Terho ja Tosca 2013

 Terhon pakettiauto 2013

 Toscan silmät loistavat ilosta!

 Tosca ei pelkää vettä!

 Tyyni elokuinen ilta 25.8.2013

 Mökin ranta on kangasmaastoa. Järvessä on hiekkapohja ja siinä on siikaa, ahvenia, muikkua jne.

 Kuu nousee järvellä!

 Tontilla kasvaa isoja mäntyjä.

 Hämäryys laskeutumassa.

Tosca tarkkailee mitä ympärillä tapahtuu!
Olin eilen 25.8.2013 auttamassa Siniä ja Terhoa mökin yhden huoneen maalauksessa.
Kiitos T.E. &  T.E, kun teitte Terhon unelmista totta!

Kirjaevankelistojen matkassa kulkee enkeleitä!

 
Kirja, jota kirppiksellä luin oli: "Enkelien ihme, Tosikertomuksia taivaallisista vieraista", kirjoittanut Joan Wester Anderson, suomentanut Ritva Liljamo, Juva 1996.
Englanninkielinen alkuteos: Where Angels Walk. True Stories of Heavenly Visitors, 1992.

"Eräs lukija oli lähettänyt kirjoittajalle kirjallisista lähteistä hyvin tunnetun tarinan Alice Z:sta, nuoresta Seitsemännen päivän adventistista, joka kiersi myymässä ovelta ovelle uskonnollista kirjallisuutta ynseästi suhtautuvassa ympäristössä Filippiineillä. Alice pyydettiin sisään erääseen taloon, jota vartioiva koira oli kumma kyllä hyväntahtoinen eikä raivokas. Häntä varten vedettiin esiin kaksi tuolia yhden sijasta, ja talon emäntä puhui toiselle tuolille aivan kuin joku olisi siinä istunut ja hän huomautti Alicelle, miten hyvin valkoinen todellakin puki hänen "kumppaniaan"." s. 33. Kirjaevankelista ei nähnyt enkeliä, mutta emäntä näki.

Enkelit toimivat Karpalo-Kirppiksellä! Karpalo sai viisi tähteä!

 
Ari pyysi minua menemään tänään kirppikselle. Olin siellä muutaman tunnin ja sain kokea jännän jutun. Eräs oululainen pariskunta tuli sisään. He katselivat ympärilleen, nähdäkseen mitä kaikkea kirppiksellämme on myytävänä. Sitten rouva kysäisi, että mitä tämä liina maksaa? Se on arpajaispalkinto ja yhden arvan hinta on 2,- € ja seuraavat arvat ovat 1,- €/kpl, sanoin. Minun pitää sitten ostaa arpa, hän sanoi. He ostivat kaksi arpaa. Mies avasi ensimmäisen arvan ja hän voitti pienen mustan tuikkukupin. Rouvan avattua oman arpanumeronsa, hän sanoi, - ei voi olla totta! Arvan numero oli 41 ja listassa luki, kukallinen liina. Sadan arvan joukosta hän valitsi juuri oikean numeron ja sai pääpalkinnon, kukallisen ison liinan. Rouvalla oli mitta mukana ja hän sanoi, että tämä liina on juuri oikean kokoinen ja sopii heidän olohuoneen pöydälle ja värikin on oikea. Liina oli uusi ja erittäin kaunista, napakkaa rokokoo kangasta. Ihmettelimme tapausta ja totesimme yhdessä, että tämän täytyy olla johdatusta. He olivat hyvin iloisia tapauksesta, kuten minäkin. Tämä kokemus vahvisti ja rohkaisi valtavasti. Luin juuri parhaillaan kirjahyllystä ottamaani kirjaa, joka kertoi tosikertomuksia enkelien palveluksista. Ajattelin, että enkelit olivat paikalla juuri tässä hetkessä. Sain kutsua heitä Karpaloon syömään. He ovat Kuusamon Tropiikissa, ainakin vielä pari päivää, joten he ehtivät käymään Karpalossa.

Tapasin päivän aikana useita tuttuja ja heidänkin kanssaan koin johdatusta. Erikoisesti iloitsin hengellisten kirjojen menekistä. Sain myydyksi seuraavat kirjat: Profeetat ja Kuninkaat, Aikakausien Toivo, Jumalan lähettiläänä Kiinassa, Aapeli Saarisalon kirja, pari kirjavalioiden kirjaa, pari Hyvä Terveys -lehteä ja Kotivinkki -lehti. Ihmiset ostivat myös vaatteita, kankaita, leluja, akkunestettä, autovahaa, putkireiskaa jne.
Sain kokoon suurin piirtein päivän vuokrarahat.


Niina kävi myös kirppiksellä ja hän kertoi iloisesti, että Karpalo oli saanut viisi tähteä erään henkilön tekemästä ravintola-arvostelusta. Arvostelussa oli sanat: "Kasvissyöjän herkkupöytä! Ei petä!
Hyvä Niina! Työsi palkitaan tyytyväisillä asiakkailla!