Matkakertomus 5.-6.3.2011

Lähdin matkalle sapattiaamuna 5.3.2011 klo 7.00 ja palasin takaisin Kuusamoon sunnuntaina 6.3. klo 16.30. Kemijärvellä pidin jumalanpalveluksen ja vuosikokouksen. Tapasin myös virkaveljeni, Matti Markkasen, joka oli tullut Kemijärvelle siunaamaan Bertta Lassilan haudan lepoon. En tiennyt, että Matti oli liittynyt seurakuntaamme Bertta -sisaren työn kautta. Kemijärvellä nautimme Jumalan sanan lisäksi myös teepöydän antimista. Tilaisuuden päätteeksi, sain matkaani kauniin, vaaleanpunaisen ruusun. Rovaniemellä annoin sen Eila -sisarelle kun vein hänelle kotiin, ehtoollisen.

Rovaniemelle ehdin klo 15.00 alkavaan ehtoollisjumalanpalvelukseen. Kotiehtoollista vietimme Eila-sisaren ja Mikon kotona, koska Eila ei pysty liikkumaan kunnolla. Eila muisteli vieläkin sitä ihanaa unta, kun hän sai nähdä Jeesuksen. Olen kirjoittanut tästä kokemuksesta blogillani, jokin aika sitten. Eilan mies, Mikko, vei minut iltapalalle veteraanitalon ruokasaliin. Tämä oli mieluinen yllätys. Tunnelma oli juhlallinen, koska talossa oli pidetty juuri juhlat ja täytekakkuakin oli vielä tarjolla. Pöydässäni istui ikääntynyt pappa, joka oli kuuro. Hän oli hiljaista seuraa, mutta hänen kasvonsa olivat hyvin valoisat ja ystävälliset. Silmistä loisti rauha ja elämänkokemuksen tuoma viisaus. Edessäni istui mies, jonka elämäntarina jäi arvoitukseksi. Jos minulla olisi ollut kynä ja paperia, niin olisin voinut keskustella hänen kanssaan. Nyt minun oli tyydyttävä ilmeiden ja eleiden kautta saamaani viestiin. Tapasin saman miehen myöhemmin käytävällä, kun hän tuli Mikkoa ja minua vastaan rollaattoria työntäen. Hän ilahtui kovin ja vastasi tervehdykseemme leveällä hymyllä. Noissa kasvoissa oli jotain "enkelimäistä". Nämä kasvot ja tietenkin Mikon ja Eilan rakkauden lämpö jäivät minua siunaamaan lähtiessäni yöpaikkaani Aarre ja Siviä Schroderuksen kotiin. Mikko ja Eila antoivat mukaani joitakin kirjoja, joita voin antaa ihmisille luettavaksi. Aarre ja Siviä saivat niistä ensimmäiset. Aarre on appeni pikkuserkku. Tämä oli nyt kolmas kerta, kun olin heillä yötä. Aarrella ja Siviällä on kaunis ja vieraanvarainen koti, jossa tuntee sukulaisrakkauden. Heidän huolehtiva käyttäytymisensä sukulaisia kohtaan ja varmaan kaikkia muitakin heidän vieraitaan kohtaan tuntuu tosi hyvältä. Sain kuulla, että heidän tyttärentytär, Riikka Soudunsaari, on Rovaniemen kaupungin palopäällikkönä. Olin hänen kanssaan puhelinyhteydessä, koska halusin tietoa joistakin paloturvallisuuteen liittyvistä asioista. Kiitos hyvistä, neuvoista! Aarre ja Siviä kertoivat, että Riikka on saanut paljon alaansa liittyvää koulutusta ulkomailla ja on tämän tähden hyvin monipuolinen ja taitava työssään. Aarre ja Siviä viettivät 31.10.2010 timanttihääpäiväänsä. Sain heiltä muistoksi kauniin kuvan, joka oli otettu tuosta hetkestä. Heillä on molemmilla punaiset puserot yllään, tässä kuvassa. Puseroiden väri korostaa sitä rakkauden sidettä, joka on yhdistänyt heitä jo 60 -vuotta. Kiitos Aarrelle ja Siviälle hyvästä yösijasta, vieraanvaraisuudesta ja hyvästä huolenpidosta matkalaista kohtaan. Raamatussa sanotaan, että vieraanvaraiset kodit saavat enkeleitä vieraikseen. Tällä kerralla kävi kuitenkin niin, että minä sain osakseni, enkelien palvelusta.

Sunnuntaiaamuna ehdin kävellä ennen PSL:n johtokunnan kokousta Kemijoen jäällä. Jäällä käveli ja hiihti muitakin ihmisiä. Panin merkille, että vastaantulevat ulkomaalaiset tervehtivät aktiivisemmin kuin paikkakuntalaiset. He olivat myös iloisemman oloisia. Tämä johtui varmaan siitä, että ulkomaalaisille jäällä käveleminen oli elämyksellistä. Aurinko paistoi ja ilma oli raikkaan seesteinen. Johtokunnan kokous alkoi klo 11.00 ja päättyi vähän ennen klo 14.

Teehetken jälkeen lähdin rivakasti Kuusamoon, koska minulla oli kotikirkossani hengellinen tilaisuus ja kotiinpaluu -kastejuhla samana päivänä klo 18.00. Ehdin hyvissä ajoin kirkollemme ennen tilaisuuden alkua. Kirkkoomme saapui ilahduttavan paljon väkeä. Kaksi veljeä, istuivat etupenkeissä valkoisissa kastepuvuissaan, kun saarnasin kahden kerjäläismiehen ja Sakkeuksen kokemuksista ja viimeisestä armon ja pelastuksen sanomasta tälle ajalle. Vili Kristian ja Reino Antero tunnustivat uskonsa Jeesukseen Kristukseen julkisesti ja halusivat lähteä seuraamaan Jeesusta samalla tavalla kuin saarnassani esille tuomani kerjäläiset ja Sakkeus.
Ilta päättyi ilojuhlaan. Ruusuilla ja tulppaaneilla koristeltu sali heijasti sitä sisäistä kauneutta, iloa ja onnea jota yhdessä koimme. Suuri täytekakkukin oli koristeltu aidoilla ruusuilla. Kiitos Herra suurista siunauksista, joita vuodatit sydämiimme. Siunaa erityisesti uusia seurakuntaamme liittyneitä veljiä, Viliä ja Anttia. Siunaa myös kaikkia tämän viikonlopun kuulijoitani ja teitä, jotka luette tämän kertomuksen blogiltani. Tahdon teitä kaikkia siunata ja muistaa rukouksin. Jeesus tulee pian!