sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Luonto terveyden lähteenä

Jumala käytti luonnon luomiseen kuusi päivää. Kaikki, mitä hän loi, oli sangen hyvää. Luomisessa Jumala käytti sanaa, puhallusta (suu), käsiä (muovasi, istutti), maan tomua ja vettä. Luonnon pahoinvointi on alkanut syntiinlankeemuksesta, koska synnin tähden maa kirottiin. Jumalan kirous on vastakohta hänen siunaukselleen. Jumalan siunauksen kohteina olivat: Adam ja Eeva ja sapatin päivä. Perhe ja perheen päivä, sapatti siunattiin alussa. Syntiinlankeemuksen jälkeen niitä ei kirottu. Avioliitolla ja sapatilla on iäti kestävä siunaus. Raamatun alkulehdiltä löydämme ainakin neljä asiaa, jotka Jumala kirosi, käärme, maa, Kain ja Kanaan. Raamatusta löytyy 45 jaetta (VKR) ja 37 jaetta (UKR), joissa on sana: kirottu. 5. Moos. 27-luvussa esiintyy kirottu -sana 12 kertaa. Siunattu -sana esiintyy 34 kertaa (VKR) ja siunattu, siunattuja esiintyy 25 kertaa (UKR).

Siunauksen toivotukset tuntuvat meistä hyviltä, ainakin niiden kohdalla, jotka uskovat Jumalaan. Toiset voivat tuntea itsensä vaivautuneiksi, jos heille toivotetaan Jumalan siunausta. Kun toivotamme toinen toisillemme Jumalan siunausta, niin toivomme, että ihmisten elämä säilyisi ehyenä ja onnellisena, vailla vastoinkäymisiä ja he menestyisivät elämässä kokonaisvaltaisesti.

Syntiinlankeemuksen ja vedenpaisumuksen jälkeen luonto ja sen käyttäytyminen ovat aivan toisenlaisia kuin ennen näitä katastrofeja. Alussa luonnon antimet olivat paljon runsaammat ja ne olivat käden ulottuvilla. Nyt joudumme tekemään paljon työtä ja näkemään vaivaa saadaksemme elatuksen itsellemme ja perheellemme. Jumala ei ole kuitenkaan meitä hyljännyt, vaan Hän antaa ruoan kaikille ajallaan. Nyt olemme tulleet aikaan, jolloin luonto on näyttänyt nousseen meitä vastaan kaikessa. Poikkeukselliset sääolosuhteet ovat vaivanneet ihmiskuntaa jo pitkään eri puolella maapalloa. Meidän ei kuitenkaan tarvitse joutua paniikkiin, koska Jumala on luvannut suojella ja varjella omiaan loppuun asti. Jumala on varannut omilleen leipää ja vettä, myös ahdistuksen päiviä varten. Jeesus seurusteli Isänsä kanssa luonnossa. Mekin löydämme yhteyden Herraan luonnon keskellä. Luonto on edelleen hyvä terveyden lähde ja paras lääkitsijä kaikkiin vaivoihimme. Mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet hyvin paljon. Luonto on hyvä terveyden lähde niin ruumiille, mielelle kuin hengellekin. E. G. White on neuvonut jo kauan sitten, että raitis ilma, pudas vesi, auringonvalo, terveellinen ravinto, sopiva liikunta, kohtuullisuus, iloinen mieli ja luottamus Jumalan voimaan antavat ihmisille kokonaisvaltaista terveyttä luonnollisella tavalla. Psalmi 104 on kaunis kuvaus luontoon kätketyistä siunauksista ja opetuksista. Kun avaat Raamattusi ja luet psalmin 104 tänään, niin huomaat kuinka virkistyt ja saat uutta energiaa. Raamattu ja Luonnon oppikirja opastavat meitä elämään Luojan yhteydessä ja antamaan elämämme Luojan käyttöön. Sanoma Jumalan rakkaudesta siunatkoon sinua tänä päivänä.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minun elämässäni on ollut luonnolla iso rooli hyvinvointini kannalta. Koska olen ollut kahden kehitysvammaisen pojan yksinhuoltaja, ei rahaa ole ollut liiemmin mihinkään maksullisiin harrastuksiin tai rentoutumislomiin kylpylöissä, eikä muuallakaan. Luonto on ollut paikka, jonne ulkoilemaan meno on ilmaista. Siellä saa myös rauhassa kulkea omissa mietteissään ja purkaa huoliaan vaikka rukoillen, ääneenkin jos siltä tuntuu. Joka tapauksessa luonnossa liikkuminen on parasta terapiaa ollut minulle ja olen taas jaksanut päivän eteenpäin. Vaikka en aina rukoile ulkoillessani. Kun olen saanut ns. verenperintönä runosuonen, joka välillä tuo itseään esille runojen kirjoittamisen muodossa, on luonto sellainen paikka jossa monesti sanat muodostuvat ajatuksissani runoksi. Sekin on hyvin terapeuttista. Nautin luonnosta todella paljon. Autottomana on pakko liikkua jalan ja tämä mahdollistaa helpommaksi pysähtyä katselemaan tätä niin kallisarvoista luontoa. Toivon, että kaikilla olisi hetkiä, jolloin voisi hiljentyä luonnon keskellä. Itsehän me menemisillemme valintoja teemme.

Paavo Hautala kirjoitti...

Kiitos luontoihmiselle avautumisestasi eo. tekstin myötä. Luonto merkitsee sinulle todella paljon. Sinulla on ollut hienoja kokemuksia luonnossa. Osaat nauttia näkemästäsi ja teet hyvin, kun hakeudut luonnon helmaan. Näin saat rauhaa ja akkusi latautuvat. Voisitko joskus kirjoittaa jonkun runosi blogilleni kaikkien meidän iloksemme? Harrastatko luontokuvausta?

Anonyymi kirjoitti...

Hei!
Tämä ensimmäinen runo kertoo siitä kun jäin kahden pojan yksinhuoltajaksi ja heidän ollessaan 5 v. ja 4 v. sain kuulla diaknoosin, että he molemmat ovatkin kehitysvammaisia. Se oli isku vasten kasvoja ja muutti tulevaisuuden suunnitelmat täydellisesti.

Pelkkää teatteria

Elämä - pelkkää teatteria,
jokaiselle varattuna rooliasut.
Ei elämää ilman roolia,
valmiit repliikit jo opitut.
Vaihdan rooliasun kesken näytöksen,
tuntemattomaan rooliin.
Aion viedä sen sittenkin läpi,
uusin repliikein,
yllätyksellisin teoin.
Miettien, onnistunko aikeissani
tutustuen uusiin osiin.
Jokin sisälläni kuiskaa,
kannustaen,
-" tee se!"
Ja minä uskon siihen.

Toinen runo jonka haluan jakaa:
Sävel tuo huoleton

Rajaton sävel on, sävel tuo huoleton.
Huoleton jos olla vois, ilman mollia se sois.
Mollissa kun astelen, sävel soi niin murheinen.
Murhe jos mielen vie, nousee pystyyn tie.
Tie voi viedä parempaan, sävelen kun duuriin saan.

Rajaton sävel on, sävel tuo huoleton.
Tuon sävelen mä pyydystän, sen kesytän.
Vangikseni otan sen, irti laske koskaan en.
Niin saan ilon sävelen, eteenpäin kun astelen.
Tie vie mua parempaan, sävelen, onnen saan.

Rajaton myös Herran rakkaus on,
kuin sävel tuo saan olla huoleton.
Huoleni mun Herra kantaa,
siunauksen ja lohdun antaa.
Puoleensa kun turvaudun,
ristin juurelle seisahdun.
Tie vie mua parempaan,
ylistäen, kiittäen kulkea saan.

ja Paavo, Kyllä minä harrastan luontokuvausta. Olen käynyt Valokuvaajalinjan. Toiveenani on voida tehdä uusi valokuvakirja. Se sisältäisi ottamiani luontokuvia, joihin olen liittänyt kuviin soveltuvia raamatunlauseita. Se on Herran kädessä, toteutuuko haaveeni, ja missä mittakaavassa.
T. Kassu.

Paavo Hautala kirjoitti...

Kiitos Kassulle puhuttelevista runoista. Olet purkanut, suurien elämänmuutosten aiheuttamat paineet, runoihin. Kirjoittaminen on ollut sinulle sydäntä hoitavaa terapiaa, niin kuin luontokin. Sinun kokemustesi kautta Jumala lähettää maailmaan todistuksen Jumalan rakkaudesta ja huolenpidosta. Siunausta elämääsi ja uuden valokuvakirjan suunnitteluun ja toiveesi toteuttamiseen.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos!
Totta, että runojen kirjoittaminen on ollut todellista terapiaa minulle. Se on ollut ainoa keino jo peruskouluajoilta purkaa sisimpiä tunteita ja ajatuksia. Meillä kun oli kotona erittäin kova kuri. Tänään Kuusamon kaupungin kirjastoon mennessäni kohtasin yllättävän tapahtuman. Valokuvaajalinjan opettaja oli tämän vuoden opiskelijoiden kanssa aloittamassa heidän valokuvanäyttelyn pystyttämistä kirjaston ala-aulaan. Yllätin opettajan sanoilla: -Että näyttelyä pystyttämässä." Opettaja huomasi minut ja sanoi, että mistäs arvasin. Huomenna on varsinainen näyttelyn pystytys, tänään he toivat valmiiksi sermit kuvien kiinnittämistä varten. Joten, taas kannattaa tulla kirjastoon katsomaan Kansanopiston valokuvaajalinjan hyviä otoksia! T. Kassu.

Paavo Hautala kirjoitti...

Kiitos tiedosta!
Valokuvanäyttelyt ovat aina mielenkiintoisia. Pitääpä pistäytyä kirjastossa katsomassa kameran takaa nähtyjä tilanteita. Kauniit, pienet hetket ja tilanteet pysähtyvät kuvien ansiosta ja muutkin pääsevät nauttimaan toisten kokemista H-hetkistä. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo!
Onnea elämääsi!