Jumalan armon vuodatus

Aamu valkeni ja ilon päivä oli tullut. Ilmassa oli selvästi havaittavissa pientä jännitystä, olihan meillä suuret juhlat alkamassa. Saavuin kirkkoon puoli tuntia tavallista aikaisemmin. Anne oli tullut, apulaisineen, laittamaan ruokaa juhlaväelle jo tuntia aikaisemmin. Myös pianisti, Katri Holma, joka harjoitteli Eero Hirvosen kanssa valittuja musiikkikappaleita, oli tullut paikalle hyvissä ajoin. Eero oli kirkolla valmiina, koska hän yöpyi siellä. Arin autoa ei näkynyt kirkon pihalla, hän oli hakemassa ystäviään kirkkoon. Huomasin, että olin eilen unohtanut jotain hyvin tärkeää. Niinpä annoin tilaisuuden ohjelman musikanteille ja lähdin nopeasti käväisemään pankkiautomaatilla. Olin eilen unohtanut nostaa kolehtirahan. Tänään kerättiin kaksi uhrilahjaa: liittouhri ja kevään lähetysviikon erikoisuhrilahja. Aurinko paistoi tosi kauniisti kirkkomme alttarille. Ruusut olivat auenneet kauniisti. Yksikään ruusuista ei ollut rupsahtanut yön aikana. Kaikki olivat ryhdikkäitä ja hehkuvan kauniita. Kyllä ruusu on kukkien kuningatar.

Saimme kuunnella viisi kaunista huilu/pianokappaletta ja seurakunta lauloi kahdeksan laulua, joten musiikkia ja laulua oli runsaasti. Kyllä pianon korjaus kannatti. Siinä on nyt aivan toisenlainen sointi, kuin aikaisemmin. Katri Holma innostui yhteistyöhön meidän ja Kuusamon musiikkiopiston kanssa. Hän toivoi, että hänen oppilaansa voisivat joskus tulla säestämään lauluja, jos he saisivat laulut ja nuotit hyvissä ajoin. Näin he ehtisivät harjoitella laulujen säestystä ennen esitystä. Tämä antaisi nuorille mahdollisuuden saada esiintymiskokemusta. Minusta tämä oli hyvä ajatus.

Huilunsoiton lisäksi, Eero Hirvonen johti myös raamatuntukistelua. Aiheena oli: Kumppanuus Jeesuksen kanssa. Yksi päivä Jeesuksen seurassa on parempi kuin tuhat päivää muualla. Yksi omakohtainen kokemus Jeesuksen kanssa merkitsee meille enemmän, kuin tuhat toisten kokemusta. Seurakuntayhteys on hyvin tärkeä asia, jota meidän ei saa laiminlyödä. Jumalanpalveluksessa kohtaamme Jeesuksen ja saamme häneltä siunauksen, jota tarvitsemme, jaksaaksemme vaeltaa uskossa iloisina ja elinvoimaisina.

Tänään meitä vahvisti Herran pyhä ehtoollinen, aivan erityisellä tavalla. Mukana oli myös sellaisia, jotka osallistuivat ensimmäistä kertaa elämässään ehtoollistilaisuuteemme. Tänään pidin saarnan Sakarjan kirjan 8-luvusta. Tämä luku on täynnä toivoa, iloa ja lohdutusta. Luvun alussa on Herran Sebaotin sana: "- Minä rakastan palavasti Siionia ja pidän lujasti oman kaupunkini puolta." (Sak. 8:2.) Tässä ei ole kysymys rakennuksista eikä muureista, vaan ihmisistä. Jumalan palava rakkaus kohdistuu ihmisiin, jotka hän haluaa pelastaa uuteen Jerusalemiin. Uusi Jerusalem on uskollinen kaupunki, koska kaikki tuon kaupungin asukkaat ovat uskollisia Jumalalle. Raamattu antaa meidän ymmärtää, että Jumalalle uskolliset pääsevät perille. En jatka saarnaani tällä kerralla pidempään.

Jumalanpalveluksen jälkeen veimme ehtoollisen seuraaville henkilöille kotiin: Sylville, Kaarinalle, Pentille, Anjalle, Annalle ja Liisalle. Kaikki saivat Herralta suuren siunauksen, myös me, jotka saimme palvella lähimmäisiämme. Olen iloinen, että Herra lähetti Ari-veljen Kuusamoon. Hänellä on palvelijan sydän, joka sykkii Jumalan rakkauden voimasta. Arin palavat rukoukset sytyttävät ja vetävät ihmisiä Jeesuksen luo. Tämän sapatin jumalanpalvelusmatkani päättyi vasta klo 19.00. Päivä oli aamusta alkaen ilon ja siunausten päivä. Kiitos Herralle ja kaikille teille, joiden kanssa koimme Jumalan armon vuodatuksen.