"Minä laulan sinun kunniaasi, Jumalani, kuninkaani! Minä kiitän sinun nimeäsi aina ja ikuisesti. Joka päivä minä sinua kiitän, minä ylistän sinun nimeäsi aina ja ikuisesti. Suuri on Herra, ylistettävä yli kaiken, tutkimaton hänen suuruutensa!" (Ps. 145:1-3.)
Psalmi 145 on Daavidin ylistyslaulu Jumalalle. Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa Jumalaa. Daavid puhuttelee Jumalaa kuninkaanaan. Tämä kertoo siitä, että hän, kuningas, tunnustaa alamaisuutensa Jumalalle, joka on hänen yläpuolellaan, taivaan kuningas. Daavid käyttää eo. sanoissa neljä kertaa minä -muotoa. Tämä korostaa sitä, että kiitoksen ja kunnioituksen tulee olla henkilökohtaista. Toinen ihminen ei voi tehdä tätä sinun eikä minun puolestani. Henkilökohtainen Jumalan kiittäminen ja ylistäminen osoittaa sen, että meillä on henkilökohtainen rakkaussuhde Jumalaan. Jumalan nimi ja Hänen suuruutensa ovat Daavidin kunnioituksen, kiitoksen ja ylistyksen aiheina. Jumalan nimi edustaa kaikkea sitä, mitä Hän persoonana on. Daavid keskittyy ylistyslaulussaan Jumalaan. Hän panee syrjään omat tarpeensa ja esirukousaiheensa ja keskittyy kokonaan Jumalaan. Olisikohan meidänkin syytä tehdä useammin näin? Daavid sanoo kiittävänsä ja ylistävänsä Jumalaa joka päivä aina ja ikuisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että kiitoksen ja ylistyksen antaminen Jumalalle ei saa olla riippuvainen olosuhteistamme eikä tunteistamme. Paavali ja Siilas lauloivat kiitoslauluja Jumalalle pahoinpideltyinä Filipin vankilassa. Jumalan kunnioittaminen ja kiittäminen on jatkuvaa. Se on kasvava kokemus, armossa vaeltamisen hedelmä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti