Matkakertomus Viitasaaren matkasta 17.-19.3.2011

Torstaina 17.3. klo 19.30 lähdin Arin kanssa matkalle. Ari ehdotti, että tekisimme Keski-Suomen reissun hänen autollaan. Matkakohteemme oli Viitasaari. Seurakuntavierailun kutsuja oli ystävällisesti lupautunut maksamaan bensarahat, jos me tulisimme vierailemaan Viitasaaren adventtiseurakunnassa seurakuntavierailulla. Otimme kutsun vastaan.

Oli turvallista ja rentouttavaa istua ammattiautoilijan kyydissä koko matkan. Rukoilimme virvoitusta viitasaarelaisille ja myös meille, että voisimme olla siunaukseksi matkan aikana kohtaamillemme ihmisille.
Matkalla valmistelin puheita ja Ari huolehti, ajamisen.

Tulevan sapatin raamatuntutkistelun aihe oli: "Luonto, terveyden lähteenä." Mielikuvitusmatka paratiisiin maalasi ajatuksiimme aivan toisenlaisen kuvan mitä auton ikkunasta näkyi. Lukemassani tutkisteluoppaassa oli seuraavanlainen tehtävä:
"Katsele ympärilläsi olevia luonnon ihmeitä. Mitä alkuperäisen luomakunnan kaikuja on yhä jäljellä? Minkä toivon löydät niistä, kun ne kääntävät katseesi lupauksiin paremmasta maailmasta?"

Ulkona oli pimeää, joten en nähnyt juuri muuta kuin kuraisia lumipenkkoja ja auton valojen valaisemia liikennemerkkejä ja tieopasteita. Tien molemmin puolin vilahtelevat puutkin olivat mustanpuhuvia, koska kaikki lumet puiden oksilta olivat tippuneet alas. Puiden ja hakattujen metsien katseleminen viesti enemmän syntiinlankeemuksesta, kuin Edenin kauniin täydellisestä puutarhasta. Katselemamme maisemat kertoivat enemmän kuolemasta, kuin elämästä. Oli vaikea löytää alkuperäisen luomakunnan kaikuja. Sitten nostin katseeni ylöspäin. Siellä olivat nuo kauniit yön valot, kuu ja tähdet, jotka Luoja asetti paikoilleen sanoen: "Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia. Ne loistakoot taivaankannesta ja antakoot valoa maan päälle." Ajattelin, että nämä olivat alkuperäisen luomakunnan kaikuja, jotka olivat yhä paikoillaan. "Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen - mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen." (Ps. 8:4,5.)
Nämä valot käänsivät katseeni, lupauksiin paremmasta maailmasta. Lupauksen tähtitaivas rohkaisi jälleen kerran paremmasta maailmasta ja Jumalan huolenpidosta tässä nykyisessä epävarmassa kärsimysten maailmassa. Sydämessämme meillä oli turvallinen olo, koska tiesimme, että saamme matkustaa, Hänen varjeluksessaan.

Ari on hyvin innokas jakamaan kirjeopiston mainoskortteja ja traktaatteja. Hänellä on erikoinen rohkeus kylvää kaikkien vetten varsille Jumalan siemeniä. Usein hän pysäyttikin autonsa ja jakoi "taivaallista postia" ihmisten postilaatikoihin ja myös vastaantulevien ihmisten käsiin. Toiset ottivat kortin käteensä hyvin mielellään, mutta toiset kieltäytyivät jyrkästi, eivätkä halunneet koskeakaan heille ojennettuun korttiin, vaikka se on kaunis ja siinä lukee: "Valoa ja voimaa elämääsi". Panin merkille, että näiden "kieltäytyjien" kasvot olivat ilottomat ja olemus kylmän jäätävä. Nämä ihmiset olivat kuin jääpuikkoja. Toivottavasti ne, jotka ottivat tarjouksen vastaan, löytävät tien hyvien kurssien pariin ja saavat valoa ja voimaa elämäänsä.

Saavuimme Kajaaniin yhdeltätoista illalla. Pienen iltapalan jälkeen olimme Irman ja Arvon tavoin unimaailmassa. Aamulla, vähän ennen kymmentä, jatkoimme matkaa Iisalmen kautta "pikkuteitä" pitkin kohti Viitasaarta. Arin navigaattori alkoi jossakin vaiheessa puhua omiaan. Olikohan siihen syötetty väärä osoite? Ari kuitenkin tunsi tien hyvin, joten hän pysyi oikealla tiellä, ilman sähköistä opastajaakin.

Saavuimme Viitasaarelle n. klo 14.00. Viitasaaren adventtiseurakunnan emäntä, Anna-Maria Paananen, otti meidät ystävällisesti vastaan ja vei heti kotiinsa, syömään. Anna-Maria on tehnyt pitkän päivätyön Hopeaniemen kuntoparantolan pääemäntänä. Hänen valmistamansa kasvisruoat olivat ravitsevia ja maukkaita. Erityisesti perjantai-illan, sapatin alkamisen kynttilä-musiikkihetki hyvine herkkuineen, oli siunaava. Sapattiaamun, rikotuista ohraryyneistä tehty puuro, tuoreiden marjojen kera, oli mieleenpainuva ateriahetki. Sanoin Arille, että Jeesus varmaan rakasti ohrapuuroa, koska ohra oli, Jeesuksen aikana, köyhän kansan parissa käytetty vilja. Viidellä ohraleivällä ja kahdella pienellä kalalla Jeesus ruokki suuren kansanjoukon. Pienen pojan pienet eväät riittivät tuhansille, Jumalan siunauksen tähden.

Kun olimme hoitaneet ns. viralliset asiat, niin päätimme Arin kanssa jalkautua Viitasaarella, kansan pariin. Ari oli varannut mukaansa Nykyajan kevätlehtiä ja hän lähti niitä myymään ja samalla tutustumaan ihmisiin ja kutsumaan heitä sapatin jumalanpalvelukseen. Minä lähdin etsimään parturia, joka leikkaisi hiukseni, koska olin ollut Kuusamossa niin kiireinen, etten ollut ehtinyt käydä leikkauttamassa hiuksiani. Rukoilin mielessäni, että Herra johtaisi minut sellaisen parturin luokse, jolle voisin olla jollakin tavalla rohkaisuksi ja avuksi. Kävin jokaisessa keskustan liikkeessä, ja sain kaikilta saman vastauksen: ei ole vapaita aikoja tälle päivälle.
Tuli turhauttava olo. Olin jo luovuttamassa, kunnes sain tietää, että yksi parturi oli vielä käymättä. Päätin käydä kokeilemassa onneani vielä kerran. Kadulla vastaantulevilta kyselin tietä ja löysin perille. Kaukaa katsottuna liike näytti olevan suljettu, koska valoja ei näkynyt missään. Ovi oli onneksi auki ja näin heti, että parturilla oli juuri asiakas. Sain tietää, että toinen oli tulossa, mutta pääsisin hänen jälkeensä n. puolen tunnin kuluttua. Tultuani takaisin kotvasen kuluttua, niin parturin tuoli oli vapautumassa minua varten ja sain kutsun istua siihen. Etsiminen ja sinnikkyys tuottivat toivotun tuloksen. Esiteltyäni itseni, poistuva asiakas kiinnostui heti keskustelemaan hengellisistä asioista kanssani. Hän oli perussuomalaisten kansanedustajaehdokas, Teuvo Hakkarainen. Lyhyen keskustelun jälkeen tein sellaisen johtopäätöksen, että hänelle Raamatun päivittäinen lukeminen ja Jumalan tunteminen, olivat tulleet tärkeiksi arvoiksi. Toivottavasti tällaiset henkilöt pääsevät eduskuntaan hoitamaan yhteisiä asioitamme. Terveisiä Teuvolle! Haluan muistaa sinua rukouksin!

Teuvo Hakkaraisen kanssa käydyn hengellisen keskustelun kautta oli luontevaa jatkaa samasta teemasta myös parturin kanssa. Keskustelusta muodostuikin hyvin mielenkiintoinen ja henkevä, joka päättyi rukoushetkeen, jossa kannettiin monet esirukouspyynnöt Taivaan Isän sydämelle. Esirukoustyö jatkui saman päivän iltana ja seuraavanakin päivänä. Muistamme teitä edelleen rukouksin, myös Kuusamossa. Jeesuksen kohtaaminen on ainutlaatuinen kokemus. Sitä ei voi unohtaa koskaan!

Lämpimät terveisemme kaikille, Viitasaarella tapaamillemme ihmisille.
Kiitos kirpparitavaroista, joita automme oli täynnä.
Pääsimme onnellisesti kotiin eilen klo 23.15.

Ehkä kirjoitan sapatin 19.3. jumalanpalveluksesta myöhemmin.