Jatkoa matkakertomukseen

Suvi, Toni ja Jessica muuttavat tulevan syksyn aikana Kajaaniin. Suvi jatkaa tammikuussa sairaanhoitaja-opintojaan ja Toni pitää hyvää huolta Jessicasta. Toivottavasti Kajaanista löytyy sopiva vuokra-asunto.
Olimme tyttäremme luona kaksi yötä, - meno ja tulomatkalla. Aika meni nopeasti pienten puuhasteluiden merkeissä. Anne osti Jessicalle mielenkiintoisen menopelin, "puhuvan mopon." Moposta kuuluu laulua, soittoa ja puhetta, riippuen siitä mistä napista painaa. Tästä lelusta on iloa pitkäksi, aikaa.
Minulla oli puutarhatöitä. Leikkasin orapihlaja-aidan ja silppusin oksat pieniksi, jotta ne mahtuivat biojätesäiliöön. Pensasaidan parturointi muutti pienen puutarhan ilmettä siistimmäksi. Kukat, jotka alkukesästä istutimme Suvin kanssa, ovat kukoistaneet koko kesän komeasti. Kauniilta ne näyttivät nytkin. Koska nuoret muuttavat pian Kajaaniin, niin nappasin penkin reunaan istuttamani eloisan vihreät koristeheinät ja istutin ne eilen Kuusamon kotimme kukkapenkin reunuskasveiksi, lähelle suihkulähdettä. Kukkapenkkimme loistokkuus on lisääntynyt. Yksi Gladiolus on avannut upean kukintonsa ja muut seuraavat perässä, jos lämpimiä ilmoja riittää tarpeeksi pitkään. Tertturuusut, "Nina Weibull", ovat syvän punaisia ja vaaleanpunaiset, aniliinin punaiset ja valkoiset syysleimut ovat nyt parhaimmillaan. Luojamme on luonut kaikki kauniit kukat, iloksemme.

Matkalla sain kipinän mehiläisten hoidosta. Sanni-tätini kertoi edesmenneen miehensä, Kyösti Oinosen, mehiläistenhoitoharrastuksesta. Sanni antoi minulle "Mehiläisten hoitajan käsikirjan" ja ullakolta kävimme hakemassa yhden mehiläispöntön tarvikkeet, jotka pakkasimme autoon. Tavoitteena on saada yhteen pönttöön mehiläisyhdyskunta, ensi kesäksi.
Sannin luona olimme myös kaksi yötä, - meno ja tulomatkalla. Sannin talo on kauniilla paikalla, lähellä järveä. Anne ja Sanni kävivät aamu-uinnilla. Itse olin vielä tuohon aikaan peiton alla lämpimässä ja tyydyin myöhemmin vain, suihkuun.
Sunnuntaiaamuna kävimme Sannin kotikirkossa, jonka kirkkokuorossa Sannilla on oma paikkansa. Alavuden kauniissa kirkossa oli järjestetty tuona aamuna vanhempien ihmisten ehtoolliskirkko. Heti kirkkoon tullessamme saimme ystävällisen ja lämpimän vastaanoton. Kirkkoherra, Timo Kumpunen, toivotti kaikki kirkkoon saapuvat kädestä pitäen tervetulleiksi. Jumalanpalveluksessa avusti kappalainen, Elina Mäki. Saarnatekstit ja puheet vetosivat kuulijoihin ja haastoivat kuulijat itsetutkisteluun ja nöyrtymiseen ja syntien tunnustamiseen. Jumalan sana, rukoukset ja virret vaikuttivat kuulijoihin, elähdyttävällä tavalla.
Jumalanpalveluksen jälkeen tutustuimme Tapuli-kahvilaan, jossa pidettiin myyjäisiä lähetyksen hyväksi. Käsityöt ja tiikerikakut käsissämme jatkoimme matkaa iloisella mielellä.

Navigaattori ohjasi meidät koko matkan mukavia teitä määränpäähämme. Ajelimme mutkaisia hyviä ja kauniita teitä kaikessa rauhassa katsellen ja ihastellen Suomen luonnon kauneutta. Moni tie oli meille aivan uusi tuttavuus. Toisinaan heräsi epäilys, että olemmekohan oikealla tiellä, koska tie näytti kapealta ja mutkaiselta. Kaikki tiet eivät olleet siis pääteitä. Lämpimät ja aurinkoiset ilmat seurasivat matkaamme lähes koko ajan. Kankaanpäässä pysähdyimme mm. Kankaanpään kirkon kohdalla, koska halusin ottaa kuvan "rippikirkostani." Muistelin aikaa, jolloin olin Kankaanpään ammattikoulussa ja kävin silloin rippikoulun 15-vuotiaana, kirkkoherra Sakari Pöyhösen johdolla. Olisin käynyt katsomassa kirkkoa sisältä, mutta suuret ja vahvat ovet olivat valitettavasti tiukasti, kiinni.
Kankaanpäässä olisi ollut mukava poiketa Mikon ja Kaarinan luona, mutta aikataulu olisi saattanut muodostua liian kiireiseksi, koska Lavian kautta kulkeva reittimme oli meille vieras, emmekä osanneet arvioida matkaan tarvittavaa aikaa kovin tarkasti. Lavian kohdalla muistelimme, veljeni Raimon vaimoa, Siskoa, joka on Laviasta kotoisin. Heidät vihittiin Keski-Porin kirkossa 1975. Nykyisin he asuvat Ylöjärvellä. Näimme heidät ja heidän Teemu-poikansa Marian ja Markuksen häissä.

Maanantaina 24.8 saavuimme Kajaaniin. Nostin perunan, jonka alkukesästä Annen kanssa istutimme. Peruna oli kasvanut hyvin. Anne poimi marjat pensaista ja valmisti niistä mehun talven varalle. Teimme koko ajan puutarhatöitä ja saimme kaikki syystyöt tehdyiksi. Suojasin myös omenapuut jäniksiltä. Viime talvena jänikset söivät omenapuut melko pahoin. Onneksi puut eivät kuolleet kokonaan. Hauskat verkkotötteröt jäivät seisomaan puiden ympärille kun lähdimme Kuusamoon.
91-vuotias Irma isomummi touhusi kotihommia tuttuun tapaansa hyvin terhakkaana. Arvo lepäili aika paljon sängyssä, mutta käväisi sentään ulkonakin rollaatorin tukemana.
Irman puheista jäi mieleeni hänen huolensa sikainfluenssasta. Irma sanoi, että jos hän saa tuon taudin, niin hän ei kestä sitä. Irma totesi, että tämä tauti tappaa vanhukset. Jospa Suomi säästyisi tältä, kulkutaudilta.

Saavuimme Kuusamoon keskiviikkona 26.8. klo 19.30. Autossamme oli monenlaista tuliaista, mm. Annen hääpuku 32 vuoden takaa.

Matka oli onnistunut ja virkistävä. Oli mukava nähdä sukulaisia ja ystäviä. Kiitos Tarjalle ja Hannulle ja nuorelle parille hyvistä, juhlista. Pidit, Hannu, hyvän puheen tyttärellesi ja vävyllesi. Siinä olivat kaikki ne elementit, jotka tekivät puheesta tilanteeseen sopivan. Huumoriakin oli mukana ihan piristävästi.
Kiitos Suville, Tonille, Sannille, Ailalle ja Reijolle (Oulainen) vieraanvaraisuudestanne ja hyvistä keskusteluhetkistä.

"Jo ovat vuokot puhjenneet kallion kielekkeelle." Tietääkö kukaan sukulaisistani, kuka on sanonut eo. sanat? Esitin tämän kysymyksen eräälle henkilölle matkan aikana, mutta em. henkilö ei osannut arvata kuka sukulaisistani on näin runollisesti ilmaissut itseään.