Nyt tuli kiire! Minun piti hakea Opelin avaimet Hepokaarteelta ja Mikael hoidosta ja Terho Kirkkokedon koululta ja viedä heidät kahdelta lähtevään linja-autoon. Bussi oli jo laiturilla, kun saavuimme asemalle klo 13:55. Terho ja Mikael astuivat reippaina autoon ja lähtivät klo 14.00 Ouluun hakemaan Siniä ja vauvaa laitokselta kotiin. He tulevat myöhään illalla omalla autollaan Kuusamoon. Soitin äsken Terholle ja kuulin häneltä, että he olivat jo saapuneet Ouluun ja tekivät juuri lähtöä koti-Kuusamoon. Muistetaan rukouksin, että heidän matkansa menisi hyvin.
Kysyin tänä aamuna Siniltä, että oliko hän saanut korusähkeen, jonka lähetin Itellan kautta hänelle torstaina 14.3 aamupäivällä? Hän sanoi, ettei ollut saanut. Soittelin moneen paikkaan ja kyselin, minne sähke oli jumittunut? Halusin varmistaa, että Sini saa sen mukaansa, ennen poislähtöään sairaalasta. Itella varmisti minulle vastapuhelulla, että sähke oli mennyt perjantaiaamuna 15.3. sairaalaan. 15.3. on Mikaelin syntymäpäivä. Olisi ollut hienoa, jos Sini olisi saanut sen tuona merkittävänä päivänä käteensä, mutta sähkösanoman vieminen perille asti kesti sairaalassa neljä päivää. Sairaalan postinjakelu on hitaampaa kuin kakkosluokan postinjakelu tai se ei jostain syystä toiminut kunnolla, ainakaan tässä tapauksessa. Olisi mukava tietää, miksi sähkösanoman perillemeno kesti näin kauan? Olisikohan se mennyt perille lainkaan, jos en olisi soittanut sen perään ja varmistanut asiaa?
Onneksi sähke löytyi ja nyt Sini on sen saanut. Sähkeen lähettäminen maksaa melko paljon, joten sen toivoo menevän perille sukkelaan.
Järjestin illalla nuorille kivan yllätyksen. Keittiön pöydälle ostin hedelmiä, leipää, pähkinöitä ja muuta ruokaa. Vauvan sänkyyn laitoin vauvakortin ja lahjan, lämpimän punaisen potkupuvun. Vauva oli antanut Mikaelille ensimmäisen tervehdys-hymyn ja se tietysti teki Mikaelin iloiseksi. Heidän välilleen syntyi heti "sielujen sympatiaa".
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti