Viikon päästä on pääsiäinen. Minulla on ajatus kirjoittaa jotakin Jeesuksen sanoista ristiltä.
Kirjoitan yhdestä ajatuksesta / päivä. Jeesus lausui seitsemän merkittävää ajatusta ristiltä. Olen kirjoittanut niistä lyhyesti 27.12.2011 päivätyn kirjoituksen kohdalla. Nyt kirjoitan kustakin ajatuksesta vähän laajemmin.
1. Saarna ristiltä
"Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät." (Luuk. 23:34.)
Minulla on sellainen käsitys, että Jeesus lausui nämä sanat siinä yhteydessä, kun hänen kätensä levitettiin ristille ja nauloja alettiin lyödä Jeesuksen käsien läpi puuhun. Saatana oli saanut ihmisten mielet valtaansa. Ristiinnaulitsijat eivät tienneet, että he naulasivat Luojan kädet ristiin. Tietämättömyys tekee ihmisestä sokean. Jeesus oli luettu pahantekijöiden joukkoon. Hän oli yleisen inhon kohteena. Raskainta kestettävää Jeesukselle oli Isän hylkääminen. Hylkäämisen tunne oli Jeesukselle todellista. Käärmeen pään rikki polkeminen aiheutti Jeesukselle syvät haavat. Näiden haavojen kautta me olemme parannetut.
Ristin ympärillä olevista ihmisistä vain harvat uskoivat Jeesuksen olevan Messias, maailman Vapahtaja. Ristin tapahtumia seurattiin tarkasti, ei vain maan päällä vaan myös taivaassa. Koko maailmakaikkeuden tulevaisuuden kannalta ristin tapahtumat olivat tärkeitä. Lankeemuksestaan lähtien Saatana on pukeutunut valepukuunsa. Hän vaihtaa tuota valepukua sen mukaan miten tuo puku parhaiten peittää hänen todelliset aikeensa. Risti riisui kaikki hänen valepukunsa hänen päältään pois ja Saatanan todellinen luonne paljastui ikuisiksi ajoiksi. Toisaalta ristillä hankittiin syntisille todellinen puku, joka peittää heidän alastomuutensa ja häpeänsä Jumalan edessä.
Lankeamattomat enkelit ja Jeesuksen todelliset seuraajat tunnistivat ristin valossa Saatanan murhaajaksi ja hänen valtakuntansa paljastui pimeyden valtakunnaksi. Jeesuksen luonnetta eivät tahranneet häneen kohdistuneet syytökset, solvaukset ja väkivalta. Jeesus ei vastannut pahaan pahalla eikä herjaukseen herjauksella. Jeesus rukoili anteeksiantamusta vihamiehilleen. Anteeksiantamuksen rukoileminen toinen toisillemme on jumalallista. Jeesus oli aikaisemmin liittänyt tämän ristiltä puhutun saarnansa rukoukseen, jonka hän opetti seuraajilleen ja joka meidän on hyvä rukoilla päivittäin. "Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet."
"Kun meille on tehty vääryyttä, haluamme, että meiltä pyydetään anteeksi ennen kuin hyväksymme rikkojan jälleen hyvään suhteeseen kanssamme. Tietysti anteeksipyyntö on paikallaan sellaisessa tilanteessa. Vahingoittuneen suhteen täydellinen parantuminen edellyttää surun ilmausta ja vastuun myöntämistä väärästä teosta. Mutta Jumala ei odottanut anteeksipyyntöämme; hän teki aloitteen. Kun vielä olimme syntisiä, hän antoi itsensä ja kuoli puolestamme. Siinä paljastuu Jumalan ihmeellinen rakkaus.
Millaista meidän käyttäytymisemme on Jumalan käyttäytymiseen verrattuna? Miten usein me loukkaannummekaan ja vihaisina haluamme pikemminkin kostaa kuin etsiä sovintoa. Meidän tulisi olla ikuisesti kiitollisia Jumalalle, ettei hän kohtele meitä sillä tavalla.
Jumalan suhtautuminen syntisiin osoittaa, mitä rakkaus todella on. Se ei ole vain tunne vaan periaatteiden mukaista käyttäytymistä, kaiken mahdollisen tekemistä sen eteen, että väärintekijä ja väärin kohdeltu pääsisivät sovintoon ja heidän suhteensa palaisi ennalleen. Se, miten Jumala kohteli Adamia ja Eevaa, paljastaa, miten hän suhtautuu syntiimme." (RS 1/13 s. 86.) Se, miten Jeesus kohteli pahantekijöitä paljastaa, miten hän kohtelee syntisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti