Tänä aamuna opastin Markkua Karpalo-Kirppiksellä. Näytin hänelle, että miten vaatteiden kunto tarkastetaan ennen kuin ne laitetaan esille ja miten ne viikataan nätisti oikeille paikoilleen. Sanoin hänelle, että taskut tarkastetaan, ettei siellä ole mitään roskia. Hämmästykseni oli suuri, koska juuri sen pienen lastentakin taskussa, jota tarkastin, oli Arttu Kaipaisen Joroisten kirjastokortti ja euron ja kahden euron rahat. Laitoimme 3- € kirppiksen kassaan päivän ensimmäiseksi summaksi. Tästä tapauksesta tuli mieleeni Joosefin kertomus. Joosefin veljet löysivät säkeistä sinne kätketyt rahat ja hopeamaljan.
Kuinka kauan Arttu on kaivannut korttiaan? Huom sukunimi: "Kaipainen"! Nimessä on pieni kaipaamisen tunnelma.
Päästyäni toimistooni soitin osoitetoimistoon ja kyselin Arttu Kaipaisen osoitetta. Joroisista löytyi Arttu-niminen nuori mies, mutta minulle ei annettu hänen osoitettaan, koska Arttu on alaikäinen. Sain kuitenkin Joroisten kirjaston osoitteen. Kirjoitin Artulle kauniin kurre-kortin ja laitoin kirjastokortin kuoreen ja kiikutin kirjeen postiin. Toivottavasti Arttu saa korttinsa takaisin. Jos Kaipaisen perheestä joku sattuu lukemaan tämän viestin, niin voisitteko vastata kommentissa? Kiitos Artulle pienestä lahjasta Karpalon, hyväksi! Postimaksukin on näin hoidettu.
Jos joku olisi ennättänyt ostaa tämän takin eurolla, niin hän olisi saanut kaksi euroa ostopalkkiota. Nyt kirppis sai saman suuruisen lahjoituksen kuin kahdestakymmenestä tölkistä olisi saanut panttirahoja (20 x 0,15=3,-.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti