Vastaus Ailan haasteeseen

Aila esitti blogillaan minulle haasteen. Hän haastoi minut vastaamaan seuraaviin kysymyksiin, jotka koskevat lapsuuttani:
1. Mitä vastasit lapsena, kun sinulta kysyttiin mikä sinusta tulee isona?
Kysyin kerran äidiltäni, että mitä hän on toivonut minusta tulevan isona? Sain häneltä nopean vastauksen kysymykseeni: "Toivoin, että sinusta tulisi pappi". Äidin toive on toteutunut.
Muistan sukulaiseni sanoneen: "Tästä pojasta tulee kauppias". Myyminen on minulle mukavaa puuhaa. Eräs mies sanoi minulle kerran, kun olin hänen kotiovellaan myymässä jotakin: "Te käytte aika usein oveni takana, olen ostanut teiltä yhtä sun toista".
Raimo-veljeni ehdotti minulle puutarhurin ammattia, kun olin pieni poika ja hoitelin omaa pientä mansikkamaatani. Puutarhanhoidosta pidän edelleenkin, se on mukavaa puuhaa. Minun omat ammatti-haaveeni ovat olleet seuraavat ammatit: opettaja, kirjailija, runoilija tai "jonkin sortin taiteilija". Muistan lukeneeni äidilleni omia runojani. Ainekirjoitus ja piirustus kiinnostivat minua koulussa.

2. Mitkä olivat lempisarjakuviasi?
Minua eivät sarjakuvat kiinnostaneet ollenkaan. Lapsuuden ajan kirjoista muistuvat mieleeni: Tarzanit, Vinski ja avaruus-aiheiset kirjat. Olin kiinnostunut myös Raamatun kertomuksista.

3. Mitkä olivat lempipelejäsi?
Sellainen peli, jossa kerättiin "perheitä". Maanviljelijä Pelto, muurari Raape, kalastaja Meri, sähkömies Johto jne. Anne muistutti minua, että ne olivat Musta-Pekka -kortit. Minusta korttien kuvat olivat hauskoja ja ne kuvasivat hyvin eri ammatteja, paitsi yhden kortin kohdalla. Musta-Pekka on erilainen, yksin, ilman perhettä ja ammattia ja sen jääminen pelaajan käteen merkitsee pelaajalle pelin häviämistä. Nyt ajattelen, että nuo kortit eivät olekaan hyviä, koska Musta-Pekan asema noissa korteissa herättää syrjinnän ajatuksen erilaisuuden vuoksi ja rasistisia mielleyhtymiä.
Afrikan Tähti -peli oli myös mukava. Myös sellainen peli oli jännittävä, jossa heitettiin "pennin" rahoja seinään ja yritettiin "syödä" vastustajan "penni". "Syöminen" onnistui, jos "penni" lensi vaaksan päähän toisen pelaajan "pennistä". Tämä on ollut ensimmäinen "raha-peli", jota olen pelannut". Peliä pystyi pelaamaan kuitenkin myös napeilla tai pienillä kivillä. Se, joka keräsi eniten "nappuloita" oli voittaja.
Pesäpallo, oli myös mukavaa peliä, koska silloin meillä oli pelissä mukana yleensä paljon naapurin lapsiakin.

4. Mikä oli paras syntymäpäiväsi ja miksi?
En muista, että meillä olisi vietetty syntymäpäiviä ollenkaan, koska meitä sisaruksia oli niin paljon, että vähän väliä olisi saanut järjestää juhlat. Juhliin ei olisi ollut varaa, koska olimme köyhiä.

5. Mitä sellaista olisit ehdottomasti halunnut tehdä, mitä et vielä ole tehnyt?
Olisin halunnut oppia soittamaan jotakin instrumenttia. - Muistuu mieleeni eräs tapaus Porin uimahallista. Kun olin kahviossa, niin eräs tuntematon henkilö tuli aivan yllättäen luokseni ja kysyi, että soitanko pianoa? Kun annoin hänelle kieltävän vastauksen, niin hän sanoi: "Sinulla on pianonsoittajan sormet". Pianonsoiton oppimiseen tarvitaan kyllä muutakin kuin sormet. Minusta on mukava improvisoida pianon äärellä ja soittaa mitä mieleen tulee.

6. Mikä oli ensimmäinen lempiurheilusi?
Ehdottomasti juokseminen. Muistan aina ensimmäiseltä luokalta mieleeni jääneen tapauksen. Rolf Toff -niminen poika haastoi minut juoksemaan kilpaa koulutalon ympäri. Meno oli hurjaa. Olimme hyvin tasaväkisiä. En muista miten tuossa kisassa kävi. Koulun liikuntatunnilla oli tuohon aikaan tapana juosta Paavon-polku. Tämä oli tietenkin kuuluisan juoksijan Paavo Nurmen nimen mukaan nimetty juoksurata, eikä suinkaan minun. Tällä polulla juostessani tunsin kuitenkin jostain syystä yhteenkuuluvuutta tunnetun juoksijan kanssa. Oli hauska juosta omaa polkua.
Vammalan ammattikoulussa liikunnan opettaja mittasi oppilaiden reaktionopeuden. Tulin silloin ykköseksi. Pääsin koulujenvälisiin yleisurheilu kisoihin, viestijoukkueeseen. Tuossa viestissä kävi niin, että meidän koulun viestijoukkue voitti, mutta tuloksemme hylättiin, koska vaihto meni pitkäksi juuri minun kohdallani. Harmitti koko joukkueen ja koulunkin puolesta.

7. Mikä oli ensimmäinen musiikki-idolisi?
Marion Rungin ja Elina Salon äänet ovat tehneet minuun vaikutuksen. Samoin Geog Ots, mies-laulajista. "Pellavapää"-laulua oli mahtava kuunnella. Samaistuin laulun sanoihin, koska minullakin oli lapsena vaaleat hiukset. Äitini sammutti radion, jos sieltä tuli ns. "renkutus musiikkia". Muistan tapauksen, kun lauloin ulkona kovalla äänellä Katri-Helenan "Puhelinlangat laulaa" -laulua. Kun tulin sisälle, näin äidin silmissä kyyneleitä. Kysyin, että miksi hän itki? Hän sanoi itkevänsä sen tähden, koska hän kuulee poikansa laulavan "kevyttä" iskelmää ja vielä väärällä nuotilla. Tämän kokemuksen jälkeen olen ollut valikoiva musiikin suhteen.

8. Mikä oli paras joululahja, jonka olet saanut?
"Kiitos sulle, Jeesuksemme, kallis Vapahtajamme, kun sä tulit vieraaksemme, paras joululahjamme".
Minulle on jäänyt eräästä lapsuuden ajan joulusta yksi trauma, jonka parantuminen on hidasta. Jäin eräänä jouluna ilman lahjoja. Tunsin voimakkaan hyljätyksi tulemisen kokemuksen. Lisäksi tunsin varmaan syyllisyyttä siitä, että en ole ollut kiltti poika, koska kysymys: "Onko täällä kilttejä lapsia" kysytään juuri ennen lahjojen jakamista. Kun isäni kysyi, että eikö Paavolle olekaan mitään lahjaa, niin itku siinä pääsi? Seuraavana jouluna halusin varmistua siitä, etten kokisi tällaista kipua tuottavaa kokemusta uudelleen, niinpä menin kauppaan ja ostin yhden lahjan ja laitoin sen toisten lahjojen joukkoon, varmistaakseni, että saan ainakin yhden lahjan. Tuo lahja oli tosi kaunis keraaminen, kultainen lassie-koira, jolla oli kaksi kultaista pentua, jotka olivat kultaisilla ketjuilla kiinni emossaan. Olin koulumatkoillani katsellut ja ihaillut näitä koiria pitkän aikaa kaupan näyteikkunassa. Kun sain säästetyksi tarpeeksi rahaa niiden ostamiseksi, tein kaupat. Pennut ovat hävinneet ja ketjut katkenneet, mutta emo, jolta jalat ovat murtuneet, on vieläkin tallella.