Kentällä koettua

Tämänkin vuoden Nykyajan joululehtien myynnillä tuetaan: "Anna lapselle raitis joulu" -kampanjaa. Raittiustyön sarka on laaja ja monitahoinen. Työntekijöitä ja varoja tarvitaan tämän arvokkaan ja tärkeän työn eteenpäin viemiseksi. Ajattelin omalta pieneltä osaltani tehdä jotakin asian hyväksi. Tilasimme joululehtiä seurakuntaamme 50 kpl. Ne tulivat kirkollemme pari viikkoa sitten. Mietin, että jääköhän nuo kaikki lehdet myymättä, koska joulu lähestyy kovaa vauhtia ja kukaan ei näytä ehtivän kentälle lehtiä myymään? Ajatus, että lehdet jäävät minun myytäväkseni, näytti pitää paikkansa, koska kukaan ei ollut ottanut yhtään lehteä myytäväksi kahteen viikkoon. Katselin tuota lehtipinoa monen päivän ajan ja näin, että se pysyi yhtä korkeana päivästä toiseen. Siinä ne olivat, samassa asennossa, odottamassa niiden levittäjää. Liikkeelle lähtö vaatii usein jonkinlaisen tönäisyn. Sain sellaisen eilen. Tuli voimakas inspis, että nyt pitää lähteä liikkeelle. Kun pakkasin laukkuuni kaikki 50 lehteä kerralla, niin kylläpä oikealla olkapäällä tuntui olevan painoa melkoisesti. Otin toiselle olkapäälle toisen, pienemmän laukun, jonka täytin joulukorteilla. Ajattelin, että kierrän koteja niin kauan, että molemmat laukut ovat tyhjiä. Lehtilaukkuni on keventynyt huomattavasti. Jäljellä on enää seitsemän lehteä. Parin päivän aikana 43 lehteä on löytänyt tiensä perille. Joulukorttejakin on mennyt, ainakin viiden sentin nippu.

Olen kokenut kentällä ihmeellistä johdatusta. Eilen sain tietää, että isäni syntymäkodin nimi, "Puro", on saksaksi Bach. Tämä tieto ilahdutti minua kovasti. Tuntui kuin olisin ollut kuuluisan säveltäjän, Bachin, sukua. Tänään eräs ihminen sanoi, että hän on odottanut ja kysellyt, että tuleekohan se Hautala taas myymään niitä kauniita joulukortteja, joita hän sai ostaa viime jouluna? Minulla oli ilo ojentaa hänelle runsas korttivalikoima, josta hän löysi kaksikymmentä kaunista korttia ystävilleen lähetettäväksi. Kaikki kehuivat kortteja upeiksi. Lehdestä pidettiin myös paljon. Kentällä tapaa muutamia sellaisiakin, jotka eivät vietä joulua ollenkaan. Jo sana, joulu, saa karvat nousemaan pystyyn. Täytyy myöntää, että joulun ympärille on tullut paljon sellaista, mikä aiheuttaa valtavaa stressiä, hysteriaa tai suorastaan paniikkia.

Tänään soitin ovikelloa sellaisen oven takana, jossa ei näkynyt minkäänlaista ulkonaista merkkiä joulusta. Sain kuitenkin ystävällisen vastaanoton ja minua pyydettiin tulemaan peremmälle. Joululehti, joulukortit ja syntymäpäiväkortit eivät innostaneet talon asukasta ollenkaan, koska hän ei viettänyt joulua eikä syntymäpäiviä. Laukussani oli kuitenkin yksi kaunis kortti, jossa luki: "Siunattua syntymäpäivää". Koska tekstin yhteyteen ei oltu laitettu vuosipäivien määrää, niin ystävä rohkaistui ostamaan sen. Ymmärsin, että hän halusi tällä pienellä kaupanteolla rohkaista minua. Sitten hän kertoikin minulle syyn yllättävään ostopäätökseensä. Hän sanoi iloisena, että muistutan valtavasti hänen veljeään, jopa äänenkin perusteella. Hän sanoi veljensä kuuluvan ev.lut. seurakuntaan ja olevan uskossa. Lähtiessäni tästä kodista ulos kirkkaaseen pakkasiltaan, katseeni kohosi ylös taivaalle. Näin ihastuttavan "näyn". Täysikuu loisti tummansinisellä taivaalla ja tähdet tuikkivat kirkkaina, varsinkin Jupiter. Katuvalojen valaisemat valkoiset puut ja ihmisten laittamat eriväriset jouluvalot pihojen pensaissa ja puissa olivat piristäviä. Sitten näin hienon tähdenlennon. Siinä samassa ajattelin, että nyt minä saan toivoa jotakin hyvää asiaa. Ajatuksissani lähetin rukoustoiveeni Jumalalle, kiittäen häntä kaikesta kokemastani. Erityisesti tästä mahtavasta illasta. Lisäksi toivoin yhtä asiaa, jonka toivoisin toteutuvan vuoden sisällä. Kerron sitten tarkemmin, jos tuo asia toteutuu.

Monet ihmiset saivat rohkaisua rukoushetkistä ja siitä, että he saivat purkaa sydäntään ja puhua pahaa oloaan pois. Aviopuolison äkillinen kuolema oli jättänyt syvän kaipauksen. Näin ja kuulin, että kuolemaan liittyvät traagiset asiat eivät parane helpolla. Jumalan valmistama lohdutus rohkaiskoon kaikkia surevia tälläkin hetkellä. Maailmassa on paljon särkyneitä ihmisiä, jotka kaipaavat lohduttajaa ja toivoa paremmasta huomisesta. Eräs henkilö ei tiennyt, mikä päivä tänään on. Hän ajatteli tänään olevan keskiviikon. Kun hän sai tietää, että nyt on maanantai, hän ihmetteli sitä kovin. Kun olin rukoillut tämän yksinäisen ihmisen puolesta, näin kuinka pieni toivon kipinä sytytti hänen kasvoilleen valoisan ilmeen. Hän ei myöskään voinut piilottaa iloaan, jonka toivo herätti hänen sydämessään. Tunteet ovat kuin sähkövirta. Kun töpselin laittaa seinään, niin virta lähtee liikkumaan ja valo syttyy. Lähimmäisen puolesta rukoileminen on vaikutukseltaan samanlaista kuin töpselin kytkeminen pistorasiaan. Monien ihmisten akut ovat tyhjiä ja virta on poissa kuin kännykästä. Jos laturi on hukassa, niin yhteys ei pelaa. Rukous on kuin laturi, joka kytkee meidät voiman lähteeseen, Jumalaan. Pyhä Henki saa virran liikkumaan ja akkumme latautumaan.