Senora ja Toni järjestivät tänään tupaantuliaiset seurakuntamme jäsenille. Lähdimme Posiolle heti kirkon jälkeen. Menomatkalla saimme ihailla "postikorttimaisemia", mutta palatessamme kotiin emme nähneet muuta kuin pimeyttä ja toisten autojen valoja. Pimeys kätki luonnon kauneuden kuin musta esirippu näyttämön. Pimeyden kätköistä oli kuitenkin uskaltautunut tulla esiin muutama iltavirkku poro tien laitaan ihmettelemään ihmisten kiirehtimistä "peltilehmillään" paikasta A paikkaan B. Mietin, miksi autoja on alettu nimittää "peltilehmiksi"? Pohjoisessa niitä voisi kutsua vaikkapa "peltiporoiksi".
Viimeksi, kun istuin Puttosten olohuoneessa, sain ihailla olohuoneen ikkunasta avautuvaa järvimaisemaa. Silloin silmät saivat katella aivan toisenlaista näkyä kuin nyt. Tuolloin järvi oli täynnä "pikku aurinkoja", jotka lähettivät valoa katsojan ihailtavaksi. Järvi kimalteli auringon säteiden heijastuessa veden laineiden väreilystä. Tällä kerralla järven aallot olivat jäätyneet ja valkoinen lumi verhosi kauniin kodin ihastuttavan ympäristön. Hetken aikaa näkyi hangella kapea valojuova taivaan suuremman valon pilkistäessä pilvien takaa heittäen ohuita säteitään lumikiteiden kaunistukseksi. Pakkanen on kuin "pesukone", joka pesee luonnon vaatteet puhtaan valkoisiksi.
Kun kaikki vieraat olivat saapuneet, lauloimme ruokalaulun ja asetuimme aterioimaan yhdessä. Menu hämmästytti meitä kaikkia. Senora oli valmistanut rakkaudella ja taidolla erittäin maukkaan aasialaisen aterian. Juhlatunnelma valtasi mielemme Senoran ja Tonin kodin lämmön "taikapiirissä".
Laulut, keskustelut, kuvat nuorenparin häistä, Senoran kotimaasta, Myanmarista, jne., virkistivät meitä kaikkia. Saimme nähdä välähdyksen Senoran ja Tonin elämän kohokohdista. Jokainen meistä näki myös oman kuvansa jossakin tilanteessa. Senora ja Toni ovat ihmisiä, jotka liikkuvat kamera kainalossa. Pyysin heiltä muutamia kuvia, jotka toivon mukaan saan joskus laitettua blogini kuva-arkistoon.
Sydämellinen kiitos Senoralle ja Tonille ikimuistoisesta hetkestä vieraanvaraisessa kauniissa kodissanne. Jumala siunatkoon teitä joka päivä aamusta iltaan ja yön hiljaisina hetkinäkin. Kaikkea hyvää myös niille, joiden kanssa saimme jakaa tämän herttaisen hetken. Nähdään taas pian uudelleen!
lauantai 13. marraskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Kiitos Tonille ja Senoralle vieraanvaraisuudesta. Oli teillä hieno koti kauniilla paikalla!
Tervetuloa käymään meilläpäin...
Lähetä kommentti