Seitsemän kosken seikkailu!

Viidentenä leiripäivänä jo aamusta alkaen jännitettiin koskenlaskua. Päivän teemana oli: "Muistakaa Lootin vaimoa"! Tämä vakava aihe oli kerännyt lippukentälle tavallista enemmän väkeä. Raamatun varoittavat esimerkit ovat voimakkaita ja ne pysäyttävät niin nuoria kuin vanhempiakin. Maailman meno alkaa muistuttaa Lootin päiviä yhä enemmän ja enemmän. Pahuuden voimat pyrkivät murtautumaan esiin kaikella voimalla. Vain Kristuksessa meillä on turva ja pelastus pahan valloista. Tunnen vieläkin kädenpuristukset ja silmieni edessä on nuorisojoukko, joka pitää toisiaan kädestä kiinni lipputangon ympärillä. Ylhäällä sinistä taivasta vasten liehuu isänmaamme tunnus, sinivalkoinen ristilippu. Ristillä meidät on lunastettu. Sieltä virtaa kaksoisvirta, joka parantaa ja puhdistaa sydämen ja mielen. Jos silmämme olisivat avatut, näkisimme taivaan salin, jossa Vapahtajamme rukoilee puolestamme ja lähettää siunauksiaan runsain määrin. Todellinen isänmaamme on siellä missä Jeesus on. Saakoon siunausvirrat kuohua täydellisinä, ylitsemme.

Aamupäivän opiskelimme Raamattua. Tämä on ollut tapana kaikkina niinä vuosina kun olen näitä leirejä pitänyt. Olen todennut sen hyväksi ja toimivaksi tavaksi. Raamattutunneista muodostuu tiivis paketti, joka pysyy hyvin koossa. Aamupäivällä nuorten mieli ei harhaile liiaksi ja pursuava energia ei pääse purkautumaan, koska keho ei ole vielä valmis uusiin fyysisiin seikkailuihin, sillä edellisen päivän aktiviteetit tuntuvat vielä jäsenissä.

Olin tilannut ja varmistanut koskenlaskuseikkailun jo tammikuussa (22.1.09). Kiireiden tähden olin unohtanut soittaa ja varmistaa vielä kerran, että kaikki on ok. Lounaan aikana otin yhteyttä Kuusamon Erä-Safari Oy:n johtajaan ja varmistin tulomme. Asia oli unohtunut ja kumilautat olivat kierroksella. Emme pääsisikään lähtemään ohjelman mukaisesti seitsemän kosken seikkailulle. Ohjelmassamme lähtöajaksi oli merkitty 14.45. Tämä ei millään onnistu. Meille ehdotettiin myöhäisempää ajankohtaa tai toista päivää. Toinen päivä ei tulisi kysymykseen, koska jokaiselle päivälle oli oma suunnitelmansa ja sitä ei voinut muuttaa noin vain. Mikä nyt, neuvoksi? Sovimme, että tulisimme koskenlaskupaikalle, Käylään, klo 15.30. Lähdimme liikkeelle ohjelman mukaisesti ja teimme ylimääräisen retken Kiutakönkäälle. Monet nuorista eivät olleet tätä upeaa paikkaa nähneet. Kohde sopi teemaamme hyvin, koska Kiutaköngäs on Kuusamon suurimpia koskia ja päivän ohjelmassa oli koskenlasku. Tätä koskea emme kylläkään laskeneet. Se on liian vaarallinen laskettavaksi. Se oli kuitenkin mukava nähdä. Ympärillä olevat punaiset kalliot ottavat kosken pauhun vastaan ja suuntaavat tuon pauhun rantakalliolla seisovien korviin. Tätä luonnon jykevää musiikkia olisi kuunnellut pidempäänkin, mutta nyt oli aika kiirehtiä autolle, ettemme myöhästyisi toistamiseen varsinaiselta retkeltämme.

Saavuimme Käylään sovittuna aikana. Odottelimme vielä jonkin aikaa ja sitten saapuivat kumilautat, joilla lähtisimme koskia kokemaan. Pukeutuminen suojavarusteisiin ja turvallisuuskoulutus kestivät oman aikansa ja lopulta istuimme mela kädessä ja kypärä päässä kolmella lautalla ilmeet vakavina. Jokaisella lautalla oli kokenut perämies, joka jakeli ohjeita milloin piti meloa tai jarruttaa. Reitin varrella oli 1-3 luokan koskia. Valokuvaajamme, Ossi Turunen, sai hyviä kuvia. Toivottavasti saan niitä tänne blogiini myöhemmin, ja muitakin kuvia. Kosken rauhalliset suvantopaikat ja järviosuudet kuljettiin moottorin avulla. Tämäkin oli mukavaa vesillä oloa, joka rentoutti, kaikkien mieltä.

Ohjelmanjärjestäjä ei sattuneesta syystä ehtinyt laittaa tarjoilua, mutta Loma-Ajakan Leena ja Risto Niemi hoitivat tämän homman palvelevalla sydämellään. Aikataulun viivästymisen johdosta he olivat joutuneet odottelemaan meitä pitkän tovin. Kiitos Leena ja Risto kärsivällisyydestänne ja kaikesta mitä teitte leirimme onnistumisen eteen. Olette siunattuja ihmisiä.

Kaikki ei aina suju niin kuin etukäteen suunnitellaan. Asiat pitäisi varmistaa moneen kertaan. Siinä on moninkertainen työ, johon voimat ja aika eivät aina, riitä.
Koskenlaskuseikkailu onnistui kuitenkin kokonaisuutena erittäin hyvin. Kuusamon Erä-Safarin kokenut ja ammattitaitoinen henkilökunta ja hyvät välineet tekivät matkasta mukavan ja turvallisen seikkailun. Kuulin kippariltamme, että joskus sattuu pieniä kommelluksia matkalla. Kerran eräs pappi oli lentänyt yli laidan. Hänellä oli vähän sama kohtalo kuin minulla kanoottiretkellä.

Loma-Ajakan runsas ruokapöytä, lämmin sauna ja vilpoinen järvivesi tekivät tehtävänsä. Oli aika hiljentyä iltaohjelman kautta ja vetäytyä omaan koloonsa nukkumaan. Kun pääsin pitkäkseni, olin tuossa tuokiossa unten mailla ja heräsin vasta uuden aamun koittaessa.