Kanaanilaisnaisen usko

"Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot!" (Matt. 15:28.)
Jeesus sanoi nämä sanat kanaanilaiselle naiselle, joka pyysi häneltä apua pahan hengen vaivaamalle tyttärelleen. Juutalaiset vihasivat kanaanilaisia, koska he olivat pakanoita ja palvelivat epäjumalia. Opetuslasten koulutus oli kesken. Heidän suhtautumisensa pakanoihin oli muututtava. Jeesus järjesti heille oppitunnin, jossa heidän oli mahdollista muuttaa asenteitaan avarampaan suuntaan. Käytäntö on paras koulu. Teoria on hyvä asia, mutta siitä ei ole apua, jos sitä ei sovella käytäntöön. Uskonnon harjoittamisesta ei ole mitään hyötyä, jos sydän on kylmä lähimmäisen hädälle.

Tyroksen ja Sidonin kaupungit olivat Välimeren rannalla. Kapernaumista katsoen lännessä. Näiden kaupunkien asukkaat olivat kanaanilaisia, joilla ei ollut niitä etuoikeuksia, joista juutalaiset saivat nauttia päivittäin. Jeesuksen maine oli levinnyt näille seuduille. Nainen oli kuullut Jeesuksen parannusihmeistä. Jeesus tiesi naisen halusta päästä tapaamaan häntä. Sen tähden hän tuli tämän naisen kulkureitille. Näin Jeesus teki usein, jotta ihmisillä oli mahdollisuus esittää asiansa ja pyyntönsä hänelle. Jeesus järjesti lääkärin vastaanoton ihmisten keskelle. Köyhilläkin oli mahdollista päästä lääkärin luo, koska Jeesus ei ottanut keneltäkään maksua, palvelustaan.

Jeesus vei opetuslapsensa Israelin rajojen yli, jotta he näkisivät maailman tarpeet. Heidän tuleva työnsä oli viedä heille evankeliumi. Ylpeys pystyttää korkeita muureja ihmisten välille. Jeesus halusi murtaa nämä muurit opetuslasten sydämestä, jotta heistä tulisi myötätuntoisia, avarasydämisiä ja kaikkia ihmisiä rakastavia lähetystyöntekijöitä. Meidän ihmisten ei tulisi koskaan ajatella, että joku ihminen on, ulkopuolinen.

Jeesus kohteli naista samalla tavalla kuin juutalaiset kohtelivat pakanoita. Välinpitämättömyys, kylmyys ja kovasydämisyys tulee esille tässä tekstissä, hyvin. Jeesus esitti omalla käyttäytymisellään juutalaisten ja myös opetuslasten asennetta ja suhtautumista vierasheimoisiin. Torjutuksi tuleminen on raskasta kestettävää. Nainen joutui kokemaan tämän hyvin voimakkaasti. Näytti siltä, että hän ei saisi apua ollenkaan. Lopulta opetuslapset pyysivät: "Tee hänelle jotakin. Hän kulkee perässämme ja huutaa." Mutta Jeesus vastasi: "Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten." Silti nainen tuli lähemmäs, heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja sanoi: "Herra auta minua!" Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille." "Ei olekaan, Herra", vastasi nainen, "mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia." Ajatus siitä, että ei ollut oikein antaa siunauksia muille kuin juutalaisille, oli naisen sydämelle raskasta kuultavaa. Moni olisi masentuneena jättänyt asian sikseen ja lähtenyt pois, mutta nainen oli innokas, eikä hellittänyt. Hänellä oli uskoa, joka näkee pintaa syvemmälle. Jeesus ei voinut salata ilmeitään ja äänensävyään. Nainen oli lukenut rivien välistä enemmän kuin muut. Vaikka häntä kohdeltiin kuin koiraa, hän ymmärsi, että koirillakin on oikeus ruokaan. Nainen toivoi saavansa murusen leipää, mutta hän sai Elämän leivän, joka ravitsi hänen sielunsa ikuisesti. Hänen tyttärensä sai myös suuren siunauksen. Uskon, että heistä tuli lähetystyöntekijöitä, jotka halusivat jakaa elämän leipää kaikille nälkäisille ja elämän vettä janoisille. Opetuslapset saivat tarvitsemansa oppitunnin. Toivottavasti tällä kertomuksella on muuttava vaikutus myös meihin.