Kun Jumalan kutsu saapua hänen luokseen torjutaan päivästä päivään, niin ihminen luisuu hitaasti, mutta varmasti niin kauaksi Jumalan äänen vaikutuspiiristä, ettei hän kuule eikä näe kutsujaa. Ihminen on silloin paatunut rikoksiinsa ja pahan tekeminen ei aiheuta mitään syyllisyyttä. Tällainen tila on toivoton ja siitä seuraa perikato. Vedenpaisumuksessa hukkuneet, Sodomassa ja Gomorrassa palaneet, Egyptin faarao ja Juudas Iskariot, ovat vakavia esimerkkejä Jumalan kutsun hylänneistä.
Jumalan kutsun vastaanottaneiden elämä maan päällä on päinvastainen. Ihminen tulee vedetyksi lähemmäksi ja lähemmäksi Jumalaa. Jumalan hyvyys vetää parannukseen ja sydän herkistyy Jumalan äänen kuulemiselle ja kaiken voittava rakkaus täyttää sydämen ja rakkauden kautta vaikuttava usko toimii Jumalan kunniaksi ja siunaukseksi kaikille luoduille. Heprealaiskirjeen 11-luvussa on tällaisista ihmisistä lukuisia esimerkkejä. Heistä käytetään nimeä: uskon sankari. He kaikki olivat heikkoja itsessään, mutta heistä tuli uskon kautta Herrassa väkeviä.
"Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne." (Hepr. 4:7.)
Jumalan äänen kuuleminen tuo pelastuksen siunauksen!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti