"Pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallaan korottaisi teidät." (1. Piet. 5:5,6.)
Jos Jumala on meitä vastaan, niin kuka voi olla meidän puolellamme? "Jos Jumala on meidän puolellamme, niin kuka voi olla meitä vastaan? (Room. 8:31.)
Nämä käänteiset kysymykset kuuluvat kahdelle eri joukolle, jumalattomille ja vanhurskaille, ylpeydessä vaeltaville ja nöyryydessä vaeltaville. Ylpeydessä vaeltava saa vastaansa Jumalan. Tämä on huono tilanne. Kyllä siinä ihminen jää toiseksi. Näin kävi myös täydellisen kauniille ja viisaalle, johtavassa asemassa olevalle, enkelille, Lusiferille, joka ylpeyden tähden joutui Jumalan kanssa "napit vastakkain". Tiedämme kaikki, mitä tästä seurasi ja seuraa.
Jumalasuhteessa nöyrtyminen tarkoittaa sitä, että ihminen luovuttaa oman tahtonsa kokonaan Jumalalle, eikä kapinoi häntä vastaan. Kun meidän tahtomme on vapaaehtoisesti alistettu Jumalan tahdon alaisuuteen, niin silloin voimme olla varmoja, että Jumala on meidän puolellamme, eikä meitä vastaan. Nöyrät saavat armon, koska he ottavat sen vastaan. Ylpeä ei tunne tarvitsevansa armoa, joten hänellä ei ole armon tarvetta, eikä hän ota armoa vastaan. Nöyrtyminen ja Jumalan tahtoon taipuminen on aina suuri voitto.
Ihmissuhteissa tarvitaan paljon armoa ja nöyrtymistä. Ylpeys estää ihmissuhteiden kasvamisen sellaisiksi kuin Jumala ja myös me tahtoisimme niiden kasvavan. Jumala sallii meille kipeitä ihmissuhteita kasvattaakseen meitä taivasta varten. Olen kuullut sanottavan, että kaikkein vaikeimmassa ihmissuhteessa piilee suurin siunaus, jos suhtaudumme siihen oikealla tavalla ja annamme sen kasvattaa luonnettamme nöyryyteen.
Ylpeä joutuu elämään lukittujen ovien takana yksin. Hänellä ei ole apunaan Jumalan väkevää kättä. Ihminen ei voi taistella Jumalan väkevää kättä vastaan. Ihmisen on turha taistella tutkaansa vastaan. Voitto saavutetaan aina Jumalan väkevän käden alla. Daavid sai kokea tämän taistellessaan Goljatia vastaan.
Jos haluamme Jumalan olevan puolellamme ja kulkevan kanssamme, niin ei ole muuta mahdollisuutta kuin kulkea samaa tietä kuin Jeesus kulki. Tämä tie oli nöyryyden ja kuuliaisuuden tie.
"Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet korkealle ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen nimeen, niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra." (Fil. 2:5-11.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti