torstai 16. syyskuuta 2010

Hiirisota

Naapurit ovat kertoneet, että heillä on ollut tänä kesänä tontillaan tavallista enemmän hiiriä, myyriä ja etanoita. Itse en ole nähnyt, ainakaan vielä, yhtään hiirtä enkä myyrää omalla tontillani. Muutaman etanan olen bongannut.
Eilen tapasin erään ihmisen, joka kertoi omasta hiirisodastaan pihamaallaan. Hän kertoi tarkasti miten hän pyydystää hiiriä. Kaupassa on myytävänä hiiren pitopöytää. Hiiri tulee syömään herkkuruokaa, joka sisältää myrkkyä. Sitten hiirelle tulee kauhea jano ja se juoksee pakoon ja sitä odottaa varma kuolema. Toinen tapa pyydystää hiiriä on hänen mukaansa sellainen, että sangon pohjalle laitetaan myrkkysyötti ja reunalle puu tai lauta, jota myöten hiiri kiipeää sangon reunalle ja tipahtaa sitten sangon pohjalle, syö myrkyn ja kuolee sankoon. Sitten ovat ne tavanomaiset hiirenloukot, joita on käytetty iät ja ajat. Kuuntelin ystävän kertomusta ja ihmettelin, miten tehokkaalta vaikuttavia hiirien pyydystyskeinoja hänellä oli. Sanoin hänelle, että sinä taidatkin olla oikea "sarjamurhaaja".

Jäin miettimään tuota hiirien myrkyttämistä ja mielikuvitukseni alkoi lentää.
Myrkytetty hiiri juoksee kovaa vauhtia pakoon janon yllättämänä. Pöllö huomaa maukkaan saaliin ja nappaa hiiren suuhunsa. Syö sen ja lähtee lentämään Kuusamojärven yli. Yht' äkkiä pöllö huomaa voimansa ehtyvän ja sille tulee kauhea jano. Pöllö laskeutuu järvestä kohoavalle kivelle, kumartuu juomaan vettä, pyörtyy ja putoaa kiveltä järveen. Paikalle saapuu suuri hauki, joka päättää syödä pöllön. Aterian jälkeen hauki alkaa voida pahoin. Se ei ollenkaan huomaa katiskaa, joka on aivan siinä lähellä ja se ui suoraan katiskan nielusta sisään ja jää pyydykseen.
Kalastaja tulee kokemaan katiskan ja huomaa siellä olevan monta haukea ja muitakin kaloja. Hän lähtee innolla kotiinsa perkaamaan saamiaan kaloja. Kaloja on niin paljon, ettei hän pysty itse niitä kaikkia syömään. Hän päättää viedä naapurilleen komean hauen. Naapuri on hyvillään ja laittaa hauesta päivällisen. Päivällisen jälkeen naapuri käy ruokalevolle. Pian hän herää kauheaan janoon. Taisin laittaa keittoon liian paljon suolaa kun noin alkoi janottaa, hän tuumaa. Sitten alkaa huimata. Olo pahenee niin paljon, että on lähdettävä lääkäriin. Verikokeen jälkeen todetaan, että hän on saanut jostain kumman syystä hiirenmyrkkyä.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Huh, kylläpäs keksitkin iskä melkoisen vyyhdin..joka alkaa vain viattomasti siitä että ihminen ei pidä hiiristä :) ei siis kannata aina syödä naapurin tarjoamaa kalaa :)


syysterveiset oulusta!
-Suvi-

Paavo Hautala kirjoitti...

Myrkkyjen käytössä on aina omat riskinsä, koska ne kulkevat luonnossa ravintoketjujen mukana.
Luonnonmukainen viljely on aina parasta.
En tiedä onko Kuusamossa vielä luomutiloja, mutta toivottavasti niitä saadaan siihen mennessä, kun saamme Karpalon toimimaan. Olisi ihanteellista tarjota ihmisille luomuruokaa ja luomutuotteita myös kotikäyttöön.

Anonyymi kirjoitti...

Olipa mielenkiintoista! Meillä kotona ei kyllä olla myrkkyjä käytetty, eikä tulla käyttämäänkään tämän lukemisen jälkeen. Kun haluamme päästä hiiristä eroon, viemme ne elävinä jonnekin kauas tai käytämme hiirenloukkuja.
Valtteri

Paavo Hautala kirjoitti...

Kiitos, Valtteri, mukavasta kommentistasi ja pari päivää sitten tulleesta puhelustasi! Hyvää alkutalvea sinulle ja kavereillesi!