Sapatin viettoa Kemissä ja Keminmaassa 23.1.2010

Jumalanpalveluksen jälkeen Mairen kotiin kerääntyi noin kymmenkunta sisarta ja veljeä syömään juhla-lounaan. Maire-sisar oli valmistanut monipuolisen ja maukkaan aterian. Risupihveiksi Maire kutsui herkullisia pihvejään, joiden muoto ei ollut tasaisen sileä eikä pyöreä. Ne maistuivat erittäin maukkailta, samoin kaikki muutkin kasviksista valmistetut ruoat.
Vähän väliä Maire laittoi kiertämään kulhon, jossa oli uutta purtavaa. Tunsin olevani kuin Benjamin, joka sai Joosefin pöydässä enemmän herkkuja kuin muut. Ruoka maistui kaikille erittäin hyvin, koska se oli maustettu rakkaudella.
Vilkas iloinen keskustelu ja seurustelu saivat vieraiden kasvot näyttämään onnellisilta. Kaikkien huolet ja murheet olivat ainakin hetkeksi saaneet väistyä syrjään. Ajatus, että sapatti on ilon päivä, toteutui tässä hetkessä.

Virkistyneinä lähdimme jakamaan ehtoollista sairaille ja vanhuksille.
Kun tulimme Annikki-sisaren luo noin klo 15.00. Hän sanoi odottaneensa meitä aamu seitsemästä lähtien. Hänen kahdeksan tunnin odotuksensa palkittiin. "Sinua siunata tahdon" -laulun sanat ja sävelet saivat sydänten herkät kielet värähtämään niin laulajissa kuin sen kuulijoissakin. Ehtoollinen, öljyllä voitelu ja henkilökohtainen rukous tuovat Jeesuksen siunaavat kädet lähelle ihmistä, joka kaipaa ja etsii Jumalaa.

Lauri oli joutunut äkillisen sairauskohtauksen vuoksi sairaalaan. Hän olisi tullut mielellään kokouksiin, mutta ei päässyt sairauden tähden. Kävimme häntä katsomassa ja palvelimme häntä samoin kuin muitakin. Tapasin Laurin ensimmäistä kertaa. Laurin hyväntahtoisuus ja rakkaudellinen mielenlaatu loi hänen ympärilleen hyvän ja myönteisen ilmapiirin.

Irma-sisar oli kaikkein heikoimmassa kunnossa. Hän jaksoi juuri ja juuri ottaa vastaan ehtoollisen. Kun sanoin Irma-sisarelle, että olen tullut Kuusamosta häntä tervehtimään, Irma sanoi reippaalla äänellä, että "minä olen Kuusamosta kotoisin." Kun lähdin Irman luota ajattelin, että näin hänet viimeisen kerran tässä ajassa. Helnan sydäntä Irman kohtalo riipaisi aivan kyyneliin saakka. Saakoon Herra auttaa ja siunata uskollista palvelijaansa, Irma-sisarta, hänen elämänsä loppuun asti ja ottaa hänet lepoon, kun hänen päivänsä ovat luetut.

Seuraavaksi ajoimme Keminmaalle. 90-vuotias Anna-sisar oli vanhuksista pirtein. Kaikki Annan huoneessa oli valoisaa ja kodikasta. Vanhusten palvelutalo oli uuden oloinen ja erittäin avara ja siisti. Talossa oli myös omat juhlavat ehtoollisvälineet ja ne olivat paikoillaan, kun menimme sisään. Myös täällä meitä oli odotettu hartaasti.
Ollessani jonkin aikaa käytävässä ennen kuin menin Anna-sisaren huoneeseen, kuulin viereisestä huoneesta tuskallista huutoa. Huutaja huusi apua paholaiselta tai kirosi häntä. Peetä ja ässää kuului yhtenään vuoron perään. Mietin jälkeenpäin, että olisiko minun pitänyt mennä rauhoittamaan huoneessa olevaa ja ajamaan paha henki pois hänen luotaan? Anna-sisaren rauhaa tämä ei häirinnyt, koska hän ei varmaankaan kuullut mitään erikoista. Annan sydämessä oli levollinen rauha ja se näkyi hänen olemuksestaan. Rauha ja iloisuus säteili hänestä valaisten meidänkin mielemme.

Veera-sisar oli oppaani Keminmaassa. Vaikka olen kiertänyt alueella ennenkin, oppaasta oli suurta etua. Minulla on taipumus ajella helposti harhaan. Helnakin huomasi tämän.
Veeran ja Niilon koti oli päätepysäkkini Keminmaassa.
Niilo kertoi minulle elämänsä tarinaa, jota kuuntelin kiinnostuneena. Opin tuntemaan hänen persoonallisuuttansa tässä lyhyessä hetkessä enemmän kuin niinä neljänä vuotena, jolloin olin työssä Kemi-Tornion seudulla 20-vuotta sitten. Niilo on ollut nuorena miehenä erittäin voimakas. Mieleeni tuli Raamatun Simson, kun kuuntelin hänen kertomuksiaan. Niilo on saanut olla monelle pelastavana enkelinä. Monet olisivat paleltuneet kuoliaaksi tai hukkuneet, ellei Niilo olisi osunut paikalle juuri oikealla hetkellä. Niilo sanoi olevansa sellainen ihminen, joka seuraa elämää vähän taaempaa ja tarkkailee koko ajan, että asiat sujuvat hyvin. Minulle tuli mieleen, että hän on sellainen suojelija, "vartijaenkeli", jota Herra on käyttänyt ihmisten auttamiseksi. Rukoilin lopuksi Niilon puolesta. Niilo sai 20-vuotta sitten halvauskohtauksen etelän matkalla, mutta onneksi hän on siitä selvinnyt hyvin. Rukoukset ovat auttaneet ja kantaneet häntä.

Vaiherikkaan päivän päätteeksi sain vielä siunata pienen valoisan Nuppu Illusian, joka oli tyytyväisenä Ulla-mummin turvallisessa sylissä. Ulla toivoi, että voitelisin Pekan öljyllä ja rukoilisin hänen terveytensä puolesta. Tämä hetki oli koskettava ja herkkä. Herran enkelit olivat lähellä ja uskon, että Jumalan Hengen kosketus vahvisti Pekkaa suuresti.
Pian olinkin unten mailla pehmoisessa petissä Ullan ja Pekan vieraskammarissa.