tiistai 19. tammikuuta 2010

"Elämä on kaunein satu!" Onko tämä totta vai tarua?

Ruokatunnilla poikkesin Suomalaisessa Kirjakaupassa. En ajatellut ostaa mitään, katsella vain. Pian huomasin, että ostoskorissani oli kolme tuotetta ja olin kassalla, jossa minua palveli, aina yhtä pirteä ja valoisa, Eija Määttä. Korissa oli kaksi kirjaa ja pienet sakset. Ei minulla mitään erikoista saksien tarvetta ollut, mutta koska ne olivat alennuskorissa ja sen päällä oli iso 1 euron kyltti, niin muuta ei tarvittu. Mainos teki tehtävänsä, nielaisin syötin. Tuli mieleeni, että ostinkohan sakset, koska olen rapu? Toimiko alitajuntani niin, että aivoni antoi minulle käskyn, että minulla pitää olla sakset. Elämä on toisinaan ihan hassua. Nyt minulla on saksalaiset 140 mm sini-viher-punaiset laatusakset, jotka maksoivat vain yhden euron. Toivottavasti niillä on paljon hyöty-käyttöä.

Entäs sitten ne kirjat? Olivatko nekin turhuuksia?
Toisen kirjan takakannessa lukee: "Tämän teoksen tuhannella sivulla esitellään viime vuosikymmenen kuuluisimpien arkkitehtien uusimmat työt. Kantaaottavassa johdannossa tarkastellaan arkkitehtuurin kehitystä koko maailmassa viimeisten vuosien aikana. Sen jälkeen esitellään huomattavimmat kaupunkisuunnitteluun ja elinympäristön infrastruktuuriin liittyvät projektit, kulttuuriin ja vapaa-aikaan liittyvät rakennukset, julkisen rakentamisen aikaansaannokset sekä uusimmat asuntorakentamiseen liittyvät virtaukset yli 2000 valokuvan ja piirroksen avulla. Kattavuutensa vuoksi teos on tärkeä nykypäivän arkkitehtuurin hakuteos, joka on tarkoitettu niin arkkitehdeille, opiskelijoille kuin jokaiselle elinympäristönsä viihtyisyydestä ja kehittämisestä kiinnostuneellekin."

Kun avasin tämän kirjan, silmiini osui mielenkiintoinen kuva ja kirjoitus, joka viestii japanilaisesta hoksaavaisuudesta ja älystä. Jokohaman linja-autoaseman aukion vierellä sijainnut alkeellinen ilmastointi- ja vesitorni on peitetty entistyksen jälkeen noin 21 m korkealla soikion muotoisella rei'itetystä alumiinista tehdyllä lieriöllä. Pimeän tultua pinta menettää näkyvän muotonsa ja näkyvissä on vain verkko, joka vangitsee kustakin hetkestä olennaisen, suodattaa kaiken ympäristöä koskevan tiedon ja kutoo siitä hetkestä toiseen muuttuvan todellisuuden. Tuulen suunta ja nopeus samoin kuin liikennemelun voimakkuus muuttuvat sähköimpulsseiksi, joista vuorostaan syntyy alati muuttuvaa, aineetonta valon arkkitehtuuria. Torni on olosuhteiden kuvajainen ja sellaisena aineeton. Se ei pysy koskaan samanlaisena vaan on jatkuvasti muuttuva, olennaisilta osiltaan vaihteleva.
Tuulten torni sijaitsee kaupungin keskustassa, jonka kiihkeä energiavirta on tyypillistä Japanin suurkaupungeille.

Mietin, miksi ostin tällaisen kirjan? Vaikuttikohan ostopäätökseeni, arkkitehti Seppo Rihlaman elämäntyö, johon olen viime päivinä tutustunut. Sain tämän kuun alussa, arkkitehti Seppo Rihlaman tyttäreltä, Anna-Ulla Rihlamalta, isänsä kirjoittaman pääteoksen, "Värioppi." Terveiset Anna-Ulla Rihlamalle ja lämpimät kiitokset kortista ja kirjasta ja kauniista omistuskirjoituksesta.

Toisen ostamani kirjan nimi on: "Elämä on ihanaa." Kirjan on toimittanut Anne Seppälä.
Kirjoitan lopuksi tästä kirjasta pari ajatusta.
"Kaikissa elämämme vaiheissa on aineksia iloon, niistä on vain otettava vaarin." (Espanjalainen sananlasku.)
"Kirjoita sydämeesi, että jokainen päivä on vuoden paras päivä." (Ralph Waldo Emerson.)
Tässä kirjassa on upea valikoima viisaita ajatuksia elämän juhlahetkiin - tai piristystä kaipaavalle. Maailman tunnetuimpien ajattelijoiden mietteitä, rakastetuimpia runoja ja muuten vain osuvia lausahduksia siitä, miten paljon elämään mahtuukaan: arkea ja juhlaa, rakkautta ja ystävyyttä, unelmia ja muistoja. Kuten H.C Andersen sanoo: "Elämä on kaunein satu." Onko tämä sinun mielestäsi totta vai tarua?

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sadullahan on yleensä onnellinen loppu. Jos ihminen elää uskossa Kristukseen ja pääsee ikuiseen elämään tämän maallisen taivalluksen päätteeksi, silloin on onnellinen loppu. Mutta jos ihminen ei elä uskossa Kristukseen vaan kulkee maailman himojen mukaan, loppu ei ole onnellinen. Oma elämäni on ollut kuin seikkailu- ja jännärikertomus, olen ollut kuin laiva säästään arvoituksellisella merellä, välillä on tyyntä ja laiva kulkee kurssissa, mutta välillä haaksirikko on ollut lähellä karikkoisella osuudella ja myrskyissäkin on aalloilla keinuttu. Kuitenkin se kotisatama on kurssissa ja näkyy tutkassa selkeästi. Tuulikin on tyyntymään päin ja luvattu turvallinen matka lopuille merimaileille. Joten jos elämäni olisi satua, se olisi seikkailusatu. Satu on kuitenkin keksittyä ja Jeesus Kristus on totta, joten elämä on totta. T. Katariina

Paavo Hautala kirjoitti...

Hei Katariina!

Kiitos kirjoituksestasi! Henkilökohtainen kokemus on aina koskettava. Elämäsi on ollut taistelua, tyyntä ja myrskyä, niin kuin kirjoitat. Toivottavasti pääset kerran onnellisesti rauhan satamaan.

Merimatka on hyvä kuvaus elämästä. Ap.t. 27-luvussa on jännittävä kuvaus vaarallisesta merimatkasta, joka päättyi onnellisesti. Luvun lopussa on sanat:
"Näin kaikki pääsivät onnellisesti maihin."
Toivottavasti näin käy meille kaikille, kun lähestymme pian taivaan kotisatamaa.

Kävin Annen ja Suvin kanssa Maltalla 3.-10.9.2005. Näimme omin silmin tuon rannan, jonne nuo 276 laivassa ollutta matkustajaa pelastuivat. Herra pelasti heidät! Samoin Herra pelastaa myös meidät!

Ajatuksesi siitä, että elämä on totta, koska Jeesus on totta, on mielenkiintoinen. Vaikka elämä onkin usein tarua ihmeellisempää, se on kuitenkin tosikertomus.
Muistan sinua rukouksin!

Anonyymi kirjoitti...

Elämä on satu. Elämä on lahja!
Jokainen päivä, jokainen hetki on lahja.
Olen kiitollinen elämän lahjasta; läheisistä, kauniista luonnosta, ystävistä ja siitä että voin viettää rauhaisaa iltaa kodin lämmössä vaikka ulkona paukkuu pakkanen. Aihetta kiitokseen on paljon. Kiitosrukous kulkee huulillani pitkin päivää.
Kiitos, Paavo, että huomioit minut tekstissäsi kauniisti.
Pidän työstäni ihmisten parissa. Ja jos voin positiivisuudellani ja iloisuudellani jakaa hyvää mieltä ihmisille, miksen sitä tekisi. Kyllä maailmassa jokaisella riittää huolta ja varjoja muutenkin. Mitä varten olisimme olemassa jos emme toisiamme varten.
Itsellänikin on ollut välillä raskasta kun tyttäreni sairastaa vaikeaa sairautta. Mutta olen huomannut että se on Luojan suurta käsikirjoitusta minun elämässäni. Ja on tuonut myös hyviä asioita.
Jos saan tässä niin pyydänkin sinulta rukousapua tyttärelleni.
Oikein siunauksellista viikkoa!
t.eija

Paavo Hautala kirjoitti...

Kiitos, Eija, valoisasta ja sisältörikkaasta kirjoituksestasi. Kiitolliset ihmiset ovat harvinaisia "lintuja". Sinä olet yksi sellainen pirteä "peipponen". Teet arvokasta työtä monella saralla. Lapsi- ja nuorisotyö, jota teet "suurella sydämellä", kantaa hyvää hedelmää.
Ihailen työtäsi ja siunaan sitä!
Kiitosrukouksen hengessä tehty arkinen työ on todellista jumalanpalvelusta, jonka siunaukset "parantavat maailmaa".

Amerikkalaisen Helen Kellerin elämä oli kuin ihmeellinen satu. Varhaisessa lapsuudessaan hän vaikean taudin sairastettuaan menetti näkönsä, kuulonsa ja puhekykynsä. Ilmiömäisellä tarmolla hän sitten seitsenvuotiaasta alkaen opetteli lukemaan, kirjoittamaan ja puhumaan merkkikielellä. Suorittipa myöhemmin korkean akateemisen tutkinnonkin. Hän oppi ilmentämään itseään seisemällä kielellä. Hän oli myös kirjailija. Helen Keller vieraili myös Suomessa. Helen Kellerillä oli hyvä opettaja, Anne Sullivan.
"Vaikka maailma onkin täynnä kärsimystä, se on myös täynnä kärsimyksen voittamista." (Helen Keller.)

Kerroit tyttäresi vaikeasta sairaudesta. Muistan häntä rukouksin. Saakoon Jeesus parantaa hänet terveeksi, jo tässä ajassa, jos se on Hänen tahtonsa. Taivaassa ei ole enää sairautta, joten siellä hän viimeistään voi iloita terveydestä ja iankaikkisesta elämästä yhdessä rakkaittensa kanssa.
Siunausta myös sinulle ja läheisillesi! Työn iloa ja voimia kaikkeen!