Sapatti-aamuna 23.1. heräsin virkeänä. Luin aamuvartiojakeen toisesta Pietarin kirjeestä:
"Pyrkikää siis veljet, yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksenne ja valintanne. Kun näin teette, te ette koskaan lankea, ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti astua meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan." (2 Piet. 1:10,11.) Tässä on haastetta koko elämämme ajaksi. Taivaallinen kutsu kuuluu meille kaikille! Toivottavasti Herra avaa oven hedelmälliseen työhön Kemissä!
Aamiainen oli jo katettu alakerrassa.
Kokojyvä speltti-ohra-tattari -puuro, marjasopan kanssa, oli täysipainoista fyysistä ravintoa. Pyysin Ullalta maukkaan puuron teko-ohjeen, koska aion tehdä tällaista puuroa kotonakin.
Ulkona oli edelleen kova pakkanen. Lähdimme kirkkoon kuulemaan ja jakamaan Jumalan sanan ravintoa. Kirkkoon oli saapunut runsaasti väkeä. Paikalla oli eilen olleiden lisäksi uusia kuulijoita. Oli mukava puhua, kun sali oli täynnä ihmisiä. Kemin seurakunnan vanhin, Ulla Pörhö, johti tilaisuuden, ja Helna ja Malla huolehtivat lauluista. Raamatun tutkistelu käsitteli rauhaa. Kirjoitin tästä aiheesta torstaina 21.1. Valmistelin silloin tutkistelua, Kuusamossa.
"Eleanor Roosevelt sanoi radiossa: "Ei riitä, että rauhasta puhutaan; siihen on uskottava. Sekään ei riitä, että rauhaan uskotaan; sen puolesta on toimittava."
Jeesus Kristus on taistellut rauhan puolesta kaikkein eniten. Hän on saavuttanut voiton rauhan vihollisesta. Jeesus antaa oman rauhansa meille. Saamme sen, jos otamme Jeesuksen uskossa vastaan. Säilytämme Jeesuksen antaman rauhan, jos pysymme Kristuksessa joka hetki. Pysymällä Kristuksessa ja hänen sanassaan, Hengen hedelmä kypsyy meissä. Hengen hedelmä on rauha. "Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys." (Ef. 4:3.) Pyrkiminen on aktiivista toimintaa, ei passiivista odottelua. Meidän on rakennettava rauhaa ja toimittava rauhan hyväksi. Jos riitelemme ja nalkutamme kotona, jos jakaannumme eri leireihin seurakunnassa, jos kieltäydymme rakastamasta ja kunnioittamasta toisiamme, kiellämme Jumalan rauhan, jonka Kristus hankki ristillä." Jokainen ihminen tarvitsee ja kaipaa rauhaa. Ilman sitä elämä on hyvin vaikeaa ja ahdistavaa. (RS s. 27.)
Saarnassani puhuin rististä. Lähtötekstinä oli 1 Kor. 1:18-31.
Puhuin Paavalin työstä Korintissa. Ristin saarnat johtivat syntisen kaupungin asukkaat Jeesuksen luo. Hengellinen herätys ja kristillinen kasvatustyö Korintissa vaati Paavalilta ja hänen työtovereiltaan paljon rukousta, Jumalan sanan julistusta, opetusta, kärsivällisyyttä ja rakkautta. Ristiinnaulittu Kristus on kaiken todistustyön perustuksena. Kristus on vahva perustus ja sen varaan on hyvä rakentaa tänäkin aikana. Rakennukset sortuvat, jos perustus on heikko. Jumalan työtä ei voi koskaan rakentaa ihmisviisauden varaan. Kaikki, mikä on ihmisistä, on epävarmaa, ja se tulee sortumaan ennemmin tai myöhemmin. "Ellei Herra huonetta rakenna, niin turhaan sen rakentajat vaivaa näkevät".
Ristin aihe johdatti meidät Herran pyhän ehtoollisen viettoon, jossa muistelimme pelastuksemme perustuksia, Jeesuksen kärsimyksiä, kuolemaa, ylösnousemusta ja Hänen paluutaan takaisin, noutamaan omiaan taivaaseen.
Jumalanpalveluksen yhteydessä Helena Blomberg lausui vaikuttavasti Aale Tynnin runon: "Kaarisilta". Runon sisältämät ajatukset sopivat aiheeseemme oikein hyvin.
Ymmärrämme, että Jeesus asetti jalkain pesun edeltämään ehtoollista. Tämä nöyryyden asetus toteutetaan Adventtiseurakunnissa ennen ehtoollisateriaa. Palvelemme toisiamme jalkain pesussa, sisaret omassa ryhmässään ja veljet omassa. Näin teimme viime sapattina Kemissä. Olin rohkaistunut, kun sain palvella erästä helluntaiseurakunnan veljeä, joka on naimisissa adventistin kanssa. Hän osallistui jalkain pesuun ensimmäistä kertaa elämässään. Tämä veli oli kuulijani kaksikymmentä vuotta sitten. Hänen rukouksensa puolestani oli koskettava kokemus. Sain todeta jälleen, että Jumalan sanan julistaminen ei palaa koskaan tyhjänä. Siunaavat terveiseni ystävälleni Kemiin. Kiitos Herralle ja sinulle siunatusta hetkestä!
Ehtoollistekstinä luin 1 Kor. 11:23-26. Luin tämän saman tekstin viisi kertaa, sillä veimme ehtoollista sairaille ja vanhuksille. Öljyllä voitelun ja rukouksen, sairauksien parantumisen toivossa, halusi seitsemän ihmistä. Sunnuntaina sain kuulla eräältä sodankyläläiseltä veljeltä, että hänen vaimonsa parantui nivelreumasta, kun hänet voideltiin öljyllä ja rukoiltiin hänen puolestaan, vuosia sitten. Kiitos Herralle! Hän kuulee rukoukset ja hän pystyy parantamaan, sairastipa ihminen mitä tautia tahansa. Jeesus on suuri sielun ja ruumiin lääkäri. Jeesus haluaa parantaa meidät terveiden elämäntapojen kautta. Mutta hän voi parantaa meidät myös ihmeellisen luomisvoimansa kautta ja ohjata meidät sitten noudattamaan terveyden lakeja, jotka hän on itse asettanut. Tahallinen Jumalan lakien rikkominen on synti, josta meidän on tehtävä parannus. Syntien anteeksiantamus parantaa sielun, synnin sairaudesta, joka on pahin "tauti". Se on kuoleman tauti. Tähän tautiin on vain yksi lääke ja se on Jeesuksen Kristuksen kallis veri.
Eräässä kodissa ikääntynyt ihminen oli hyvin surullinen ja voimaton. Hän itki ja toivoi itsellensä kuolemaa. "Haluan päästä jo äidin luo", oli hänen harras pyyntönsä. Pyysin rouvaa istumaan tuolille. Avasimme uuden tuoreen öljypullon, joka oli keittiön pöydällä. Voitelin sisaren öljyllä ja rukoilin hartaasti hänen puolestaan. Tapahtui valtava muutos. Hänen kyyneleensä kuivattiin ja hän aivan säteili iloa ja energiaa. Saimme kokea Pyhän Hengen kosketuksen. Uskon, että tällä kokemuksella on suuri ja tärkeä merkitys tuolle kodille.
Kertomus jatkuu...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti