Jumala muistaa meidät, muistammeko me Hänet?

"Hän tuntee meidät ja tietää meidän alkumme, muistaa, että olemme maan tomua." (Ps. 103:14.)

Jumala tuntee meidät paljon paremmin, kuin me itse tunnemme itsemme. Jumala oli luomassa meitä hedelmöityksemme hetkellä. Hän tietää meidän alkumme. Hänellä on ikuinen suunnitelma ihmistä varten. Paholainen yrittää joka hetki tehdä tyhjäksi Jumalan suunnitelman elämäämme varten. Hän pyrkii siirtämään ajatuksemme pois alkuperämme ajattelemisesta. Jumala asetti aikaamme pysyvän muistomerkin, että muistaisimme aina alkuperämme. Tämä muistomerkki on viikon seitsemäs päivä eli sapatti. Tästä tietoisena paholainen on pyrkinyt muuttamaan ajat ja lain. Laittomuutta rakastavien ihmisten välityksellä paholainen on tuonut maailmaan oman vastineensa.

Sapatin "kyljestä" paholainen otti ajan, ja "Luojaa" näytellen teki siitä oman vastineensa. "Pyhittää" tarkoittaa erottamista. Jumala pyhitti eli erotti seitsemännen päivän lepopäiväksi. Seitsemäs päivä siunattiin ja pyhitettiin aivan erityiseen tarkoitukseen. Se erotettiin muista viikon päivistä pyhäpäiväksi. Sapatti luo puitteet yhteyden rakentamiseen Jumalan ja ihmisten kesken. Paholainen pyrkii joka hetki katkaisemaan yhteyden Jumalan ja ihmisten väliltä.
Syrjäyttämällä yhteydenluomiseen tarkoitetun sapatin päivän, paholainen on onnistunut tuomaan riitaa ja epäsopua, jopa uskovien keskuuteen. Jumalan asetukset ja säädökset ovat aina oikeita. Ne ovat täynnä rakkautta ja viisautta.

Sapatin yhteyteen on liitetty, meitä huonomuistisia ihmisiä varten, sana: "Muista!" "Muista pyhittää ..." Tämä on tärkeä alkusana, joka meidän tulisi muistaa ja erityisesti sanaa seuraava jatko-osa, jossa on varsinainen sanoma Luojaltamme.

"Muista pyhittää lepopäivä. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen." (2 Moos. 20:8-11.)

Tämä on neljäs käsky ja se on jakeiden puolesta pisin -, mutta sanojen puolesta toiseksi pisin käskyistä. Siinä on meille muistettavaa.

Tänään on vuoden 2010 ensimmäinen päivä. Päivä on perjantai, joka on sapatin valmistuspäivä. Ihminen luotiin perjantaina. Luoja oli valmistanut kaiken valmiiksi ihmistä varten. Ihmisen elämä maan päällä alkoi levosta käsin. Rohkaisen sinua aloittamaan Uuden Vuoden levolla, kuten Adam ja Eeva tekivät Eeden-kodissa.
Oletko huomannut, että luominen ja lunastaminen suoritettiin perjantaina eli sapatin valmistuspäivänä. Lunastustyö muistuttaa meitä levosta. Meidän tulee luopua omista töistämme saadaksemme levon Herrassa. Sapatin lepo esikuvaa sitä lepoa, jonka syntinen ihminen saa omistaa omalle kohdalleen Jeesuksen suorittaman sovitustyön ansiosta. Emme voi tuoda Herralle omia ansioitamme emmekä tekojamme. Huomaatko, millä tavalla sapatti liittyy uskon kautta vanhurskauttamiseen?

Meillä on edessämme Uusi Vuosi ja sen 53 sapattia. Herra on varannut meille suuria siunauksia, erityisesti Hänen pyhänä päivänään. "Hengen hedelmä", on kolmen ensimmäisen kuukauden raamatuntutkistelujen aiheina. Lähetyskertomuksia saamme kuulla Itäisen Keski-Afrikan osaston alueelta. Tällä alueella on 10 373 adventtiseurakuntaa, joissa on 2 416 954 jäsentä. Ko. alueen väkiluku on 286 238 000.

Jos haluat seurata raamatuntutkisteluja ja lähetyskertomuksia, niin voit tilata itsellesi "Raamatun sanoma" -oppaan Kirjatoimelta, Tampereelta, puh. 03-361 1200. Kun tutkit ko. aiheita lauantaisin klo 10-12 olet kuin yksi jäsenistämme, vaikka istuisit kotisi sohvalla. Jos lähelläsi on Adventtikirkko, niin voit tietenkin mennä sinne. Kun tulet käymään Kuusamossa, niin tapaamme toisemme kirkossamme ja voimme jakaa saamiamme siunauksia toisillemme ja iloita niistä yhdessä.

Ihminen on maan tomua. Jumala muistaa tämän erittäin hyvin, mutta muistammeko me?
Jumala muistaa meidät, muistammeko me Hänet?