Tänään on pelastuksen päivä!

Psalmi 103 on Daavidin kirjoittama. Siinä kuvataan Herran suurta armoa ja ihmisen heikkoutta, pienuutta ja katoavaisuutta. Daavid sai kokea Herran suuren armon omassa elämässään runsaana, joten hän kirjoittaa kokemuksen antamalla viisaudella. Psalmi 103 on yksi esimerkki siitä, miten Jumala voi kääntää tappion voitoksi. Kuinka monet ovatkaan saaneet lohdutusta ja rohkaisua tästä psalmista. Psalmia 103 siteerataan kaikkialla maailmassa hyvin paljon. Kun tämän psalmin lukee tai kuulee luettuna, tulee hyvä ja levollinen olo. Kiitollisuus täyttää sydämen ja henkemme yhtyy ylistykseen ja kiitokseen, joka annetaan Herralle.

"Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, ylistä hänen pyhää nimeään. Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. --- Ylistäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te voimalliset sankarit, jotka hänen sanansa kuulette ja hänen käskynsä täytätte. Ylistäkää Herraa, te taivaan joukot, kaikki hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa täytätte. Ylistäkää Herraa, te hänen luotunsa kaikkialla hänen valtakunnassaan. Ylistä Herraa, minun sieluni!" (1,2,20-22.)

"Ylistys" -sana esiintyy tässä seitsemän kertaa. Seitsemän kuvaa täydellisyyttä. Johannes sai kuulla seitsenkertaisen ylistyksen valtaistuinsalista. Taivaan joukot antavat Jeesukselle täydellisen ylistyksen, koska hän on arvollinen saamaan sen. Luominen ja luotujen lunastaminen tuo esille Jeesuksen täydellisyyden. Kaikki Jeesuksen teot ovat täydellisiä. Hänen rakkautensa, armonsa ja oikeudenmukaisuutensa ovat täydellisiä.

Lopuksi haluaisin kiinnittää huomiomme erääseen tärkeään totuuteen, jota ei kuitenkaan useinkaan nosteta esille armon julistuksen yhteydessä, mutta joka mainitaan psalmissa 103.

"Herran armo pysyy ajasta aikaan, se on ikuinen niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Polvesta polveen ulottuu hänen uskollisuutensa kaikkiin, jotka pysyvät hänen liitossaan, muistavat hänen käskynsä ja elävät niiden mukaan." (Ps. 103:17-18.) Jumalan armon saanut pelkää ja rakastaa Herraa. Hän haluaa pysyä uskollisena Herran palvelijana ja muistaa hänen käskynsä ja elää niiden mukaan. Laki ja armo ovat ikuisia. Ne eivät ole "sotajalalla " toisiansa vastaan. Risti ei ole poistanut käskyjä eikä tehnyt "liittouskollisuutta" tarpeettomaksi. Armo ja totuus kohtaavat meidät joka päivä. Valinnoillamme vaikutamme kohtaloomme. Ihminen voi saada armon, mutta hän voi sen myös menettää.
"Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi!" (2 Kor. 6:1.)
Jos ihminen ei ota vastaan Jeesusta, silloin armo jää turhaksi.
" - Oikealla hetkellä olen kuullut sinua, pelastuksen päivänä olen tuonut sinulle avun. Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä." (2 Kor. 6:2.)