"Elämä on kaunein satu!" Onko tämä totta vai tarua?

Ruokatunnilla poikkesin Suomalaisessa Kirjakaupassa. En ajatellut ostaa mitään, katsella vain. Pian huomasin, että ostoskorissani oli kolme tuotetta ja olin kassalla, jossa minua palveli, aina yhtä pirteä ja valoisa, Eija Määttä. Korissa oli kaksi kirjaa ja pienet sakset. Ei minulla mitään erikoista saksien tarvetta ollut, mutta koska ne olivat alennuskorissa ja sen päällä oli iso 1 euron kyltti, niin muuta ei tarvittu. Mainos teki tehtävänsä, nielaisin syötin. Tuli mieleeni, että ostinkohan sakset, koska olen rapu? Toimiko alitajuntani niin, että aivoni antoi minulle käskyn, että minulla pitää olla sakset. Elämä on toisinaan ihan hassua. Nyt minulla on saksalaiset 140 mm sini-viher-punaiset laatusakset, jotka maksoivat vain yhden euron. Toivottavasti niillä on paljon hyöty-käyttöä.

Entäs sitten ne kirjat? Olivatko nekin turhuuksia?
Toisen kirjan takakannessa lukee: "Tämän teoksen tuhannella sivulla esitellään viime vuosikymmenen kuuluisimpien arkkitehtien uusimmat työt. Kantaaottavassa johdannossa tarkastellaan arkkitehtuurin kehitystä koko maailmassa viimeisten vuosien aikana. Sen jälkeen esitellään huomattavimmat kaupunkisuunnitteluun ja elinympäristön infrastruktuuriin liittyvät projektit, kulttuuriin ja vapaa-aikaan liittyvät rakennukset, julkisen rakentamisen aikaansaannokset sekä uusimmat asuntorakentamiseen liittyvät virtaukset yli 2000 valokuvan ja piirroksen avulla. Kattavuutensa vuoksi teos on tärkeä nykypäivän arkkitehtuurin hakuteos, joka on tarkoitettu niin arkkitehdeille, opiskelijoille kuin jokaiselle elinympäristönsä viihtyisyydestä ja kehittämisestä kiinnostuneellekin."

Kun avasin tämän kirjan, silmiini osui mielenkiintoinen kuva ja kirjoitus, joka viestii japanilaisesta hoksaavaisuudesta ja älystä. Jokohaman linja-autoaseman aukion vierellä sijainnut alkeellinen ilmastointi- ja vesitorni on peitetty entistyksen jälkeen noin 21 m korkealla soikion muotoisella rei'itetystä alumiinista tehdyllä lieriöllä. Pimeän tultua pinta menettää näkyvän muotonsa ja näkyvissä on vain verkko, joka vangitsee kustakin hetkestä olennaisen, suodattaa kaiken ympäristöä koskevan tiedon ja kutoo siitä hetkestä toiseen muuttuvan todellisuuden. Tuulen suunta ja nopeus samoin kuin liikennemelun voimakkuus muuttuvat sähköimpulsseiksi, joista vuorostaan syntyy alati muuttuvaa, aineetonta valon arkkitehtuuria. Torni on olosuhteiden kuvajainen ja sellaisena aineeton. Se ei pysy koskaan samanlaisena vaan on jatkuvasti muuttuva, olennaisilta osiltaan vaihteleva.
Tuulten torni sijaitsee kaupungin keskustassa, jonka kiihkeä energiavirta on tyypillistä Japanin suurkaupungeille.

Mietin, miksi ostin tällaisen kirjan? Vaikuttikohan ostopäätökseeni, arkkitehti Seppo Rihlaman elämäntyö, johon olen viime päivinä tutustunut. Sain tämän kuun alussa, arkkitehti Seppo Rihlaman tyttäreltä, Anna-Ulla Rihlamalta, isänsä kirjoittaman pääteoksen, "Värioppi." Terveiset Anna-Ulla Rihlamalle ja lämpimät kiitokset kortista ja kirjasta ja kauniista omistuskirjoituksesta.

Toisen ostamani kirjan nimi on: "Elämä on ihanaa." Kirjan on toimittanut Anne Seppälä.
Kirjoitan lopuksi tästä kirjasta pari ajatusta.
"Kaikissa elämämme vaiheissa on aineksia iloon, niistä on vain otettava vaarin." (Espanjalainen sananlasku.)
"Kirjoita sydämeesi, että jokainen päivä on vuoden paras päivä." (Ralph Waldo Emerson.)
Tässä kirjassa on upea valikoima viisaita ajatuksia elämän juhlahetkiin - tai piristystä kaipaavalle. Maailman tunnetuimpien ajattelijoiden mietteitä, rakastetuimpia runoja ja muuten vain osuvia lausahduksia siitä, miten paljon elämään mahtuukaan: arkea ja juhlaa, rakkautta ja ystävyyttä, unelmia ja muistoja. Kuten H.C Andersen sanoo: "Elämä on kaunein satu." Onko tämä sinun mielestäsi totta vai tarua?