Kyselijä oli kiinnostunut henkilökohtaisista uskoontulo kokemuksista. Hän on kiinnostunut tietämään miten olen tullut uskoon? Saattaa olla, että joku toinenkin on kiinnostunut samasta asiasta. Hän haastoi myös muita kirjoittamaan omasta uskoontulostaan. Minusta tämä on hyvä ajatus!
Avaan tähän kohtaan blogiani sivun, jonka kommentteihin lukijat voivat kirjoittaa omia henkilökohtaisia todistuksia siitä, miten he ovat tulleet Jumalan lapsiksi.
Kaikki ihmiset ovat erilaisia. Meillä kaikilla on erilainen ja yksilöllinen kokemus.
Kirjoittaessasi omaa todistustasi voit vastata seuraaviin kysymyksiin!
1. Millaista elämäni oli ennen uskoontuloani? (Johdanto, elämäni tausta, perhe jne.)
2. Miten minusta tuli uskovainen? (Kääntymiskokemus)
3. Millaista elämäni on ollut uskovaisena? (Kasvaminen Kristuksessa)
4. Tulevaisuuden näkymät. (Näyt, visiot, unelmat, suunnitelmat, toiveet jne.)
5. Rohkaisun sana etsivälle? (Raamatun sana, joka on rohkaissut minua)
Lyhyt ja ytimekäs kirjoitus menee parhaiten perille!
Voit todistaa omalla nimelläsi, nimimerkillä tai nimettömänä!
Jos tarvitset apua kommentin lähettämiseen, soita 040 8474 582, neuvon sinua miten saat tekstin lähetettyä. Kommentoiminen on helppoa! Älä turhaan jännitä ja arkaile. Sinulla on varmasti jotakin tärkeää sydämellä, meille kaikille rohkaisuksi!
TODISTUKSENI USKOON TULOSTANI
Äitini ja minun syntymäkotikunta on Soini (Äitini nukkui pois 22.1.2009). Isäni oli Karviasta (Isäni nukkui pois 1.7.1999). Äitini synnytti yksitoista lasta, seitsemän tyttöä ja neljä poikaa. Synnyin maailmaan äitini seitsemäntenä ja isäni neljäntenä lapsena. Isäni oli kirvesmies ja äitini teki työtä kotona. Isäni lapsuuskodissa oli yksitoista lasta, kahdeksan tyttöä ja kolme poikaa. Äidin kotona oli kaksi poikaa ja neljä tyttöä. Sekä äitini että isäni uskonelämän taustalla oli Lestadiolainen Uusherätys. Äitini piti pyhäkoulua ja järjesti kotiimme kotiseuroja. Uskon asiat kuuluivat arkipäivään. Koulussa sain selkeää, Raamattuun vahvasti pohjautuvaa, uskonnon opetusta, josta olen hyvin kiitollinen.
Lapsuususkoni joutui kovalle koetukselle, kun olin 15-vuotias. Kankaanpään ammattikoulun oppilasasuntolassa huonetoverit kysyivät, sormellaan osoittaen, suoran kysymyksen: "Oletko sinä uskovainen?" He jatkoivat, että jos olen, niin saan paljon kärsiä heidän seurassaan. Kiusatuksi tulemisen pelko pani minut vastaamaan, etten ole. Kielsin Jeesuksen, kuten Pietari hiilivalkealla. Tästä alkoi "salakristityn" elämä, jota varjosti häpeä ja syyllisyyden tunto.
Muutin toiseen ammattikouluun, Vammalaan. Peitin uskovaisuuteni ja kävin salaa kirkossa. Kerran kierrellessäni hautausmaalla, ennen iltakirkkoon menoa, olin vähällä pudota avattuun hautaan. Hautala huutamassa apua haudassa olisi ollut aika koominen näky. Avatun haudan partaalla Jumala puhutteli, ettei uskoa tarvinnut hävetä. Kolmen vuoden jälkeen valmistuin Radio- ja TV-asentajaksi.
Sain työpaikan Porista, joten muutin sinne. Ulkonaisesti asiat olivat hyvin, mutta sisäisesti olin umpikujassa. Vuokra-asuntoni osoite oli Umpikuja 5. Tämä osoite puhutteli minua. Kieltäjän tie johti minut umpikujalle.
Sain käsiini Kirjeellisen Raamattuopiston mainoskortin ja tilasin raamattukurssin. Tämä oli ensimmäinen kontaktini adventisteihin. Töihin mennessäni näin Porin Adventtikirkon. Tunsin kehotusta mennä kuulemaan Jumalan sanaa, mutta en totellut kehotusta.
Tuli armeijaan lähtö. Palvelin Niinisalossa Tykistön Mittauspatteristossa. Suurimman osan palvelusajastani työskentelin valokuvalaboratoriossa valmistaen YK-joukkoihin lähtevien passikuvia.
Niinisalosta muutin Lohjalle. Sain hyvän työpaikan Finluxin keskushuollosta. Taistelu sielustani kiihtyi! Olin 20-vuotias. Mietin miksi on niin monia uskonsuuntia? Vieroksuin kaikkia "lahkoja". Ajattelin pysyä tiukasti "isossa kirkossa", etten joutuisi eksyksiin. Kävin silloin tällöin sunnuntaisin kirkossa ja viikolla nuorten raamattupiirissä. Työyhteisössä kohtasin helluntailaisen ja jehovantodistajan. He yrittivät "käännyttää" minua uskoonsa ystävällisessä hengessä. Tapasin vanhoillislestadiolaisen tytön, joka pyysi minua seuroihin. Menin ilomielin, koska olin vähän ihastunut tähän tyttöön. Kun astuin seuratupaan, talon emäntä toivotti minut lämpimästi tervetulleeksi seuroihin ja sanoi: "Hyvä poika, että tulit tänne! Täällä sitä taivaaseen mennään!"
Vuokra-asuntoni lähellä oli Vapaakirkko. Vapaakirkon herätyskokouksessa vedottiin kuulijoihin voimakkaasti ja kaikkia, jotka halusivat antaa elämänsä Jumalalle, pyydettiin tulemaan eteen. Vastasin kutsuun myöntävästi. Viereeni tullut pastori kysyi minulta: "Mitä sinä etsit?" Tunnustin hänelle uskovani Jumalaan ja Jeesukseen. Sanoin hänelle, että uskon, että Jeesus on kuollut minun puolestani ja kantanut kaikki syntini ristillä, mutta minulla ei ole pelastusvarmuutta. Sanoin, että etsin pelastusvarmuutta! Hän rukoili puolestani ja pyysi Herraa pelastamaan minut ja antamaan minulle pelastusvarmuuden Jeesuksessa Kristuksessa. Rukouksen jälkeen tunsin sydämessäni rauhaa ja iloa.
Sitten törmäsin terveyskauppaan. Innostuin terveysasioista. Pian tämän jälkeen, töistä kotiin palattuani, löysin vuokraemäntäni keittiön pöydältä kokoussarja esitteen, jossa luki: "Tartu tosi elämään! - aktio, ajankohtaista evankeliumin ja terveyden alalta." Kun luin esitteen, mielenkiintoni heräsi. Kävin sisäisen taistelun, ennen kuin rohkenin lähteä liikkeelle. Saapuessani hyvin arkana ja epäluuloisena ensimmäiseen tilaisuuteen, epävarmuuteni poistui mielestäni heti eteisessä ja tunsin sydämessäni, että olen saapunut kotiin. Kun tervetuliaissanojen jälkeen laulettiin laulu: "Heitä jo taakkasi pois! Heitä jo taakkasi pois! On Jeesus jo kantanut syntisi, Heitä jo taakkasi pois!" Tartuin laulun sanojen sanomaan uskon kautta. Pelastusvarmuus, jota minulle oli aikaisemmin rukoiltu, annettiin minulle Jumalan armon ja rakkauden lahjana. Varmuus pelastuksestani, Jeesuksessa Kristuksessa, vahvistui kokoussarjan aikana päivä päivältä yhä enemmän ja enemmän. Kokoussarjan puhujat olivat: pastori Auvo Helminen ja Hopeaniemen Kuntoparantolan ylilääkäri Pertti Pylkkänen. Kokoussarja kesti vuoden 1975 kevätkauden. Tilaisuuksia oli lähes joka ilta. Kokoussarjan järjestivät Lohjan adventtiseurakunta ja Kirjeellinen Raamattuopisto. Näissä tilaisuuksissa jättäydyin kokonaan Herralle. Tunnustin syntini, sain anteeksi ja koin uudestisyntymisen ihmeen ja opin tuntemaan sanan kautta Jeesuksen uskon ja Jumalan käskyt. Minut kastettiin raamatullisella upotuskasteella 10.5.1975. Ikäni tuolla hetkellä oli 20 v. 9 kk. 23 pv. Sain silloin elämäni ensimmäisen ruusun. Herra otti minut lapsekseen ja tarttui käteeni kiinni tukevalla otteellaan ja alkoi johdattaa minua uskossa eteenpäin kohti ihmeellisiä seikkailuja, joista kerron lisää toisella kerralla. Voitte lukea niitä myös tämän blogin sivuilta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Hei!
Elämäni oli ennen uskoontuloani täynnä häpeää ja pelkoa. Olin elänyt valheessa melko pitkään jo niin kauan , että aloin itsekin uskoa niihin. Tuotin vanhemmilleni paljon surua ja murhetta monet vuodet.
Mutta Pyhä-Henki on ihmeellinen Hän ilmoitti ennalta äidilleni mitä tulee tapahtumaan.
" Te tulette itkemään ja valittamaan ja maailma on ilotseva, mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi."
Ja niin myös tapahtui, kun kaikki paljastui ja tuli ilmi.
Syntini takia koko suku joutui kokemaan häpeää.
Tuli päivä kun tajusin, että mun pitää tehdä parannus ja pyytää Jeesusta elämääni.
Tiesin, että Hän pystyy yksin mua auttamaan.
Tiesin Raamatussa olevan yhden paikan mikä sopi minun tilanteeseeni melkein sanasta sanaan. "Kun Jeesus kohtasi naisen Sykarin kaivolla, tuo nainen sai avun, saisinkohan minäkin?
Siskoni pyysi minua juhannusjuhliin ja lupasin mennä.
Salaa rukoilin, että jos Jumala laittaa jonkun puhumaan tuosta raamatun paikasta minkä edellä kerroin, niin siitä tiedän, että minäkin kelpaan Jeesukselle.
Ja niin tapahtui. Sain kokea että Jeesus tietää kaiken mun elämästäni ja rakastaa siitä huolimatta ja antaa kaikki syntini anteeksi ja poistaa häpeäni.
Sain uudestisyntyä ja vapauduin taakoistani.
Ilo ja rauha tulivat sydämeeni kun minulle julistettiin synnit anteeksi.
Siitä on pian kulunut 32v.
Elämässä on edelleenkin ollut vaikeita aikoja, mutta koskaan en ole epäillyt ettenkö ole uskossa Jeesukseen.Ja olen oppinut rukoilemaan apua ja saanut apua.
Usko ja luottamus Jeesuksen voimaan on säilynyt.
Mieluinen ja uskoa vahvistava kohta Raamatussa Joh.14:27
Siunausta kaikille lukijoille !
Minun syntymäkotini sijaitsee Etelä-Savossa, saimaan rannalla. Kun minä tulin maailmaan, olin 14. perheenjäsen minun syntymäkodissani. Samana vuonna taloon perheeseemme syntyi vielä kaksi serkkuani. Vanhempieni ja sisarusteni lisäksi talossa asui mummoni sekä kaksi setääni perheineen. Perhe kuului luterilaiseen seurakuntaan. Mummo piti joka sunnuntai pyhäkoulua meille lapsille ja muutkin kylän lapset tulivat meille pyhäkouluun. Lapsuudesta alkaen minulle mummo oli läheisin ja olin kiinnostunut mummon uskosta ja kuuntelin mielelläni aina kun mahdollista mummon virsien veisuuta. Peruskoulussa kahdeksannella luokalla minulla oli läheisin luokkakaveri helluntaisrk:n kuuluva tyttö. Peruskoulun jälkeen kävin Säämingin Kristillisen Kansanopiston kurssin. Siellä lähes kaikki opiskelijat olivat uskossa. Siellä minäkin ensimmäisen kerran tunnustin uskoni. Ajan oloon kuitenkaan luterilaisuus ei minulle riittänyt vaan halusin enemmän syventyä Raamattuun ja aloin rukoilla kysyen, että mikä olisi minulle oikea seurakunta ja suunta. Sain rukousvastauksena kehoituksen tehdä niinkuin Paavali teki. Olin muutaman vuoden pelkkä kysymysmerkki; -"mitä Paavali teki? Ja mitä minun pitäisi tehdä sellaista, mitä Paavali oli tehnyt?" Lopulta löysin eräästä kaupasta kirjan, joka kertoi Paavalista ja hänen teoistaan sekä elämästään. Siinä kirjassa oli kirjoitettu sapatista ja siten sain tietää kaiken sapatista. Toinen erittäin ratkaiseva hetki sattui, kun olin ulkona lenkillä. Juoksin jalkakäytävällä kaupungilla ja kaaduin suojatiellä täydestä juoksuvauhdista pitkin pituuttani asfalttiin. Kun nousin siitä hitaasti ylös, iski minun ajatuksiini kuolemanpelko. Päätin sillä hetkellä, että Jumala saa johdattaa askeleeni sellaiseen seurakuntaan, joka on minulle tarkoitettu. Seuraavana lauantaina menin Adventtikirkkoon ja se tuntui heti oikealta paikalta. Olen saanut paljon rukousvastauksia ja muutamia henkilökohtaisia ilmoituksia Jumalalta. Kaikki ilmoitukset ovat koskeneet joko minua itseäni tai läheisiäni. Osa ilmoituksista on jo toteutunut ja loput tulevat toteutumaan. Uskoani on vahvistanut myös seuraava tapaus: Olin yksin asunnollani ja rukoilin ääneen. Paholainen halusi estää minua rukoilemasta ääneen. Fyysisellä kontaktilla paholainen esti minua ääntämästä ääneen sanoja. Ensin hätkähdin, mutta ajattelin: -" et sinä minua estä rukoilemasta." Ja jatkoin hiljaa ajatuksissani rukoilemista. Sitten jonkin ajan kuluttua paholainen päästi kätensä irti kasvoltani ja kaulaltani. Minä jatkoin vielä vähän aikaa senkin jälkeen rukoiluani. Tuon selkeämpää tapausta ei voi olla, joka kertoisi saatanan todellisesta olemassaolosta. Kun on kohdannut näin selkeällä tavalla paholaisen, on jo pakko tehdä se johtopäätös että kyllä tässä tapauksessa on Jumalakin ja Jeesus oltava olemassa. Koska Jumalaa vastaanhan saatana taistelee ja toimii. Olen saanut tehdä paljon esirukoustyötä. Toivon edelleen voivani tehdä esirukoustyötä ja että Jumala ohjaisi minua evankeliumin sanoman eteenpäin viejänä Hänen suunnitelmiensa mukaisesti. Omana toiveenani ja pyyntönä kuitenkin olisi, että saisin toteuttaa asuinpaikan vaihdoksen lähemmäksi omia poikiani ja lähemmäs Ruotsin rajaa. Raamatun sana, joka on rohkaissut minua, lue Joh. 6:37-40.
Minun kiehtova elämäntieni on alkanut Sodankylästä.
Synnyin perheeseen toisena kaksosena.
olin syntyessäni noin 1kg verran, heikommillaan olin noin 800g Kunnes kummitätini tuli luovuttamaan minulle verta, hänellä oli sama veri ryhmä kuin minun.
Olin puolivuotta happikaapissa syntymäni jälkeen. Perheeseeni kuului Isän ja Äidin lisäksi 1 sisar ja 2 veljeä.
Lapsuus vuodet vietin usein saisaalassa, minusta kaasvoi hymyilevä poika.
nuoruus vuosdet sain kuulla pilkkaa sekä kiusaamista. Kun vartuin 18 vuoden ikään sisinmässäni sykki hengellisyyden kaipuu sekä kaipaus Kristukseen.
Usein unelmoin kuljetuisalasta kohottaakseni itsetuntoani.
Kävin ammatikoulun auto ja kuljetus puolen, ja valmistuin ammatti kuljettajaksi.
tunsin suurta kiitolisuutta Jumalalle suuresta johdatuksesta.
Kuin sain yhdistelmä-ajokortin 80-90 luvun taiseess. ajaiduin Norjan liikenteeseen josta nautin pitkien ajo rupeamien ilosta.
Naitin ajaa järeää rekkaa! Kun loikkaan järeään rekkaani ja luon katseeni rekan tausta peiliin,
nään sieltä ihmisten iloiset sekä hymyilevät katseet, sekä he kättä vilkuttavat, siitä mä aina uutta voimaa matkalleni saan.
Vaatima luoneeti ajoi minut asumaan rekkojen kaunisteuhin hyttihin. tunsin oloni kotoiseksi kun sain asua maantiellä.
Sydämmeni oli kuitenkin ihmeen rauhaton, kunnes
Jumala kuitsui minua yhteyteensä lukuisia kertoja. Sydän ystäväni jossa oli paljon syvyyttä
tapasin kemissä Jumalan johdatuksesta.
Sain olla hänen kauttaan siunauksen alla.
kuitenkin tie kutsui kulkiaa, ja kiehtova elämän tie kulki vuoteen lähelle vuotta 2000.
Silloin koin että Jumala osoittaa varotus sanomia koko ihmiskunnalle. Esim: Matteus 24luku.
sekä Luukas 21 luku.
Tunsin sydämmeni olevan liika kaukana Jeesuksesta, Kunnes löysin Ensirakkauden Jeesukseen Joh.17:26 luvusta. Sain polvistua Vuoteeni ääreen yön syksyisenä hetkenä.
Vuodatin tuskani kyyneleet Jeesukselle Huutaen häntä avukseen tunnustaen kaikki syntini.
Tämän kokemuksen jälkeen Herra johdatti minut
kirpputorin kirja hyllylle,josta valkeus loisti suuri taistelu kirjan myötä.
Tämä suuri taistelu kirja oli samassa sävellajissa Raamattuni kanssa.
Sain myös rakastua Sapattiin, sekä Herran ehtoolliseen Joh.13 luvussa luvattuun autuus lupauksen.
Rakkauteni 3 Enkelin sanomaan sai minut tuntemaan Jumalan tahdon.
Viedä ikuista evankeljumia kaikkeen maailmaan.
Sielu sydän ja kyyneleet johdatti minut Luojan yhteyteen.
Todellinen Rakkaus syntyy sanan kuulemisenn kautta.
Ilm. 14:7 On voimani sekä iloni sekä Rakkauteni Luojaani kohtaan.
Virvoittaa siunausta kaikille: Ari Hyyppä.
Lähetä kommentti