Koimme yhdessä hengellisen kevätsateen virvoitusta!

Torniossa pidetyn jumalanpalveluksen jälkeen kuulijat pyydettiin syömään. Ruokailun yhteydessä oli mahdollisuus tutustua uusiin ystäviin ja luoda heidän kanssaan kontakteja. Maahan muuttaneita ulkomaalaisia oli paikalla tavallista enemmän. Osa heistä osasi puhua suomea jo melko hyvin, mutta osa pystyi kommunikoimaan vain englanniksi. Kutsuin kaikkia maahanmuuttajia ja suomalaisia tulemaan yhdessä Kuusamoon 7.-8.6. järjestettäville kesäjuhlille. Ehdotin Tornion seurakuntaa järjestämään yhteisen linja-autokuljetuksen kemiläisten ja oululaisten kanssa. Lupasin etsiä Kuusamosta edullista majoitusta. Tuli tässä mieleen, että voisiko majapaikkana olla vaikkapa Loma-Ajakka Kuusamon Juumassa. Pitääpä ottaa yhteyttä Leenaan ja Ristoon ja kysellä heiltä mahdollisuutta majoittaa juhlavieraitamme. Siellä olisi mahdollisuus syödä aamiainen jne. Kuusamossa tammikuussa vieraillut Cyrus Jebraeil tuli tervehtimään minua tilaisuuden päätyttyä ja hän toi kirppistavaroita Kuusamon kirppistä varten. Oli mukava tavata hänet iloisena, aurinkoisena ja energisenä, kuten viimeksikin, Kuusamossa. Tapasin myös Vapaakirkon nuoren pastorin ja hänen albanialaisen vaimonsa ja monet muut tutut ja tuntemattomat länsirajalla asuvat uskovat.

Veeran mies oli halvaantunut viisi kuukautta sitten. Veera kysyi, että tulisinko katsomaan hänen miestään Keminmaan terveysasemalle? Lupasin käydä Niiloa katsomassa. Veeran autossa Tornion jumalanpalvelukseen tullut Tiina-sisar toivoi, että tulisimme samalla reissulla tervehtimään hänen ikääntyneitä vanhempiaan, jotka asuvat vielä kotonaan Keminmaassa. Mairelle ja kahdelle autossani matkustavalle ulkomaalaiselle sopi tämä järjestely oikein hyvin, joten teimme nämä vierailut yhdessä. Niilo ilahtui ja piristyi kovasti vierailusta. Sain rukoilla hänen puolestaan ja myös samassa huoneessa toipuvan kuusamolaissyntyisen miehen puolesta ja hänen henkilökohtaisen avustajansa puolesta. Tunsin sydämessäni, että tällä vierailulla oli tärkeä merkitys, samoin kuin Tiinan vanhempien luona käynnillä. Keminmaan terveysasemalta ei ollut pitkä matka Irjan ja Onnin luokse. Irja oli puutarhassa, kun tulimme yllätysvierailulle ja Onni tuli tuota pikaa ulos toivottamaan meidät kaikki tervetulleiksi, kotiinsa. Tunsimme olevamme tervetulleita, vieraita. Aivan kuin meitä olisi odotettu saapuvaksi tähän ystävälliseen kotiin. Onni on tehnyt pitkän päivätyön opettajana ja tämän työn ohessa hän on toiminut myös kanttorina Keminmaassa ja muuallakin Suomessa. Olohuoneen seinustalla seisova piano ja seinällä riippuvat viulut kertoivat, että talossa asuu musikaalista ja soittotaitoista väkeä. Irja ja Onni ovat olleet ja ovat edelleenkin ev.lut. srk:n aktiivisia jäseniä Keminmaassa. Ehdotin, että laulaisimme Konsta Jylhän ja Seppo J. Järvisen laulun: "Uutta virttä nyt laulaa". Onni ihastui laulun kauneuteen ja halusi laulaa sen uudelleen. Hän istuutui pianon eteen ja säesti laulua hyvin tottuneesti, vaikka laulu olikin hänelle aivan vieras ja minulla oli mukanani ainoastaan tavallinen SL laulukirja, jossa ei ollut molemmille käsille tarkoitettuja nuotteja. Laulu oli kuin tuulahdus taivaasta. Sydämet virkistyivät kuin keväinen luonto kevätsateen vaikutuksesta.