Lähdin Kemi-Tornio-matkalle helatorstaina 9.5.2013 klo 15.30. Peräkärryn kanssa matkanteko oli tavallista hitaampaa. Olin Kemissä vasta klo 20.30. Matkareittini oli seuraava: Kuusamo-Posio-Ranua-Simo-Kemi-Tornio. Paluumatka oli sama käänteisessä järjestyksessä. Jäät eivät olleet vielä kokonaan lähteneet järvistä ja joista. Tornionjoki oli muuten vapaana, mutta rantaviivassa näkyi jäälauttoja ja yksittäiset pienet jääpalat lipuivat jokea pitkin merelle päin. Lunta näkyi koko matkan ajan kasoissa ja ojien pohjilla tien sivuissa. Ranuan tiellä oli poroja. Ehdin kuitenkin huomata ne hyvissä ajoin, joten kolaria ei päässyt tulemaan. Luonto näytti vielä ruskealta ja kuolleelta. Näkemäni pääskyset kertoivat kuitenkin kesän jo tulleen.
Kemiin saavuttuani luulin osaavani ajaa Kemin Adventtikirkolle ilman navigaattoria, mutta Kemin kaupunkiin johtavat tiet olivat muuttuneet minulle oudoiksi ja ajoin harhaan, koska en totellut navigaattorin antamia ajo-ohjeita. Löysin itseni lopulta Paattiosta. Sitten tunnistin ympärillä näkemäni rakennukset ja osasin suunnistaa suoraan ensimmäiseen kohteeseeni Meripuistokatu 15:ssa sijaitsevaan tuttuun Kemin Adventtikirkkoon, jossa 23 vuotta sitten saarnasin neljän vuoden ajan. Ulla ja Pekka olivat tulleet avaamaan ovet. Oli ilo tavata heidät pitkästä aikaa. Ostin kaksi adressia ja peräkärryyn laitettiin ensimmäiset Kuusamoon menevät kirpparitavarat. Kirkolta lähdimme Ullan ja Pekan kotiin, Eeliksenkadulle. Täällä oli majapaikkani koko vierailun ajan.
Ensimmäinen ilta meni nopeasti ja pitkän väsyttävän matkan jälkeen oli hyvä käydä lepäämään ja valmistautumaan perjantain hautajaisiin.
Eila-sisaren hautaan siunaaminen tapahtui perjantaina 10.5.2013 klo 10 Paattionlehdon kappelissa. Olin tehnyt käsiohjelman ametistin väriselle paperille Eilan tyttäreltä saamieni tietojen pohjalta. Eija oli tehnyt kauniin monisteen, jossa oli kaikkien laulujen sanat, jotka siunaustilaisuudessa laulettiin. Suntiona toimi Sanna Vierelä ja kanttorina Elias Niemelä. Sanna sanoi minulle, että nämä ovat ensimmäiset hautajaiset, kun siunauksen toimittaja on vapaan uskonsuunnan pastori. Kaikki meni perinteisen kaavan mukaan hyvin.
Eila oli paljasjalkainen kemiläinen. Elämäntyönsä hän teki Kemin rakennustyömailla toimien niillä myös luottamusmiehenä. Eila oli vastuunkantaja sekä työssään että kotonaan. Vastuun kantamisen hän oli oppinut jo lapsuuskodissaan, pitäen huolta sisaruksistaan. Adventisteihin Eila tutustui 35-vuotiaana vuonna 1969 pastori Leo Haapalon julistaessa sanaa, Kemissä. Eila oli aktiivinen seurakunnan jäsen ja rohkaisi monia sukulaisiaan uskomaan Jumalaan. Kirjallisuustyö oli eräs lähetystyömuoto, jota Eila teki ahkerasti ja menestyi siinä hyvin. Eila oli luonteeltaan tomera, temperamenttinen ja käytännön lahjoilla varustettu tahtonainen, jolle koti, uskonto ja isänmaa olivat tärkeitä arvoja. Vieraanvaraisuus, suvaitsevaisuus ja samanarvoisuus lähimmäisiään kohtaan vaikuttivat Eilan jokapäiväisessä elämässä rohkaisevalla tavalla. Eila nukkui kuolonuneen raamatullisen iän saavuttaneena, 79-vuoden ikäisenä omassa kodissaan Kemissä. Eila ehti olla viisi vuotta leskenä. Eilan ja Alpon lapset Eija ja Ismo ovat nyt saattaneet molemmat vanhempansa haudan lepoon odottamaan ylösnousemusta.
Jeesus sanoo omilleen jäähyväissanoissaan:
"Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta - enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa, mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen" (Joh. 14:1-3.)
Herran seurakunta odottaa autuaallisen toivon täyttymistä, Jeesuksen Kristuksen takaisintuloa. Tämä toivo muuttaa kuoleman, tappiosta voitoksi, koska Jeesus herättää uskossa kuolleet, kun hän tulee. Jokainen Jumalan lapsi voi yhtyä apostoli Paavalin sanoihin, jotka hän sanoi ennen kuolemaansa, kun hän tiesi lähtönsä hetken tulleen:
"Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat." (2. Tim. 4:7,8.)
Saakoon nämä sanat rohkaista kaikkia Eilan omaisia ja myös blogini lukijoita.
Jatkan matkakertomusta, myöhemmin ...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti