Jos keskitymme auttamaan toisia ihmisiä heidän ongelmissaan, niin selviydymme paremmin myös omista ongelmistamme. Tämä totuus kuuluu antamisen lain piiriin. Omien ongelmien keskellä kamppailevan ei ole kuitenkaan helppoa siirtää ajatuksia pois itsestä, toisiin ihmisiin ja varsinkaan heidän ongelmiinsa, koska omissa ongelmissa tuntuu olevan aivan riittävästi kannettavaa. Ajatusten ja asenteiden muutokseen tarvitaan Jumalan voima, Pyhän Hengen voima, ylösnousemusvoima, joka kaikkien on mahdollista saada uskon kautta. Silloin, kun rukoileminen ja kiittäminen tuntuvat "tervanjuonnilta", niin silloin tarvitsemme rukousta ja kiittämistä kaikkein eniten. Usko ja pelko ovat suuria voimia. Jos valittavanasi olisi toinen näistä kahdesta, niin kumman valitsisit? Usko luottaa ja pysyy rohkeana, mutta pelko epäilee ja vapisee! Tänään, kun menet levolle vuoteeseesi tai nouset ylös päivän askareita toimittamaan, niin käännä katseesi Jeesukseen ja luota hänen apuunsa ja huolenpitoonsa. Jätä kaikki suuret ja pienet asiat hänen kannettavakseen. Hän on luvannut pitää sinusta huolen. Hänen kunniatehtävänsä on antaa sinulle synnit anteeksi ja auttaa sinua selviytymään illasta aamuun ja aamusta iltaan, joka päivä, maailman loppuun saakka. Utsjoella käydessämme Birit toivoi laulettavaksi Adventtilaulun 129, jonka sanat ovat seraavanlaiset:
1. Oi uupunut matkaaja, milloin Et tielläsi valoa nää, Luo katseesi Jeesukseen silloin, Niin kirkastuu pilvisin sää.
Kerto: Käänny Jeesuksen puoleen, Jää katsomaan kasvojansa. Siinä hiljaa himmenee maalliset Eessä armon ja kunniansa.
2. Hän haudan ja kuoleman voitti. Yön vallat ei vaikuttaa voi, Kun armonsa aurinko koitti Ja voiton hän kaikille soi.
3. Oi, kuuntele sanansa ääntä Niin hellää ja varoittavaa. Voi tappios voitoksi kääntää Vain maailman Vapahtaja.(H. H. Lemmel)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti