"Yön pimeä hetki" 1/3

"Ihmeellistä, kuinka hiljaisia suurkaupungin kadut voivat olla yöllä kello kaksi, kun ne taas päivällä ovat täynnä melua! Talot seisovat mustina ja hiljaisina. Lamput loistavat himmeinä pimeän sumun läpi.
Hytisten käännyn tielle, joka johtaa sairaalaan. Puhelin on herättänyt minut keskellä yötä. Eräs kuolemaisillaan oleva mies haluaa tavata pastorin. Eräästä talosta näkyy valoa. Kinastelevat äänet häiritsevät yön rauhaa. Mistähän pikkuasiasta tuolla mahdetaan riidellä? Ja sairaalassa muuan sielu on lähdössä ikuisuuteen.
Omituista, minunhan pitäisi olla tottunut kuoleman kohtaamiseen! Kuinka monen olenkaan nähnyt lähtevän - taistelukentillä ja sairasvuoteilla. Silti on aina yhtä järisyttävää, kun elävä Jumala kutsuu: "Palatkaa jälleen, ihmislapset!"
Minun täytyy pitää kiirettä. Pian seison ison rakennuksen edessä. Vahtimestari tietää jo tulostani ja ohjaa minut oikealle osastolle.
Astun sairashuoneeseen. Sängyssä makaa nuori mies. Hänen vaimonsa istuu levottomana hänen vieressään. Kun nainen näkee minut, hän ponnahtaa pystyyn: "Herra pastori, antakaa miehelleni nopeasti ehtoollinen!"
Katson potilasta. Kuolema kuvastuu jo hänen kasvoistaan. Hän ei enää huomaa tuloani. Ei! En aio enää rasittaa häntä ehtoollisella. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että kuolevat kuulevat vielä sanamme, vaikka keho ei enää annakaan merkkejä ymmärryksestä. Ja sen tähden haluan saattaa miehen iäisyyteen rukouksella ja armon sanoilla.
Nainen tarttuu käteeni: "Nopeasti, herra pastori, antakaa miehelleni ehtoollinen!" Ohjaan hänet sivuun. Hänen levottomuutensa on ahdistavaa.
Sitten kumarrun taas sairaan luo ja sanon hänelle hyvin hitaasti Raamatun Sanan: "Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa meidät kaikesta, synnistä ..."
Hän avaa hitaasti silmänsä ja katsoo minuun. Nainen tarttuu minua kädestä: "Nopeasti! Ehtoollinen!"
Kunpa vain saisin naisen vaikenemaan! Vien hänet käytävälle ja yritän selittää, että hänen pyyntönsä on järjetön. "Katsokaas, miehenne on jo aivan liian huonokuntoinen. Ehtoollinen vain tuottaisi hänelle tuskaa."
Hän niiskuttaa: "Mutta hänen on tultava autuaaksi!" Jatkuu ... (Wilhelm Buschin kokemus, kirjasta: "Pieniä kertomuksia suurista asioista).