Kävin tänään Taivalkoskella Sympatia-keräyksellä. Ulkona oli pikku pakkanen. Aurinko paistoi täydeltä terältä siniseltä taivaalta. Ilma oli raikkaan pirtsakka. Ihmisten mielet olivat iloiset, vaikka tyhjiä liikehuoneistoja oli tullut viime vuodesta paljon lisää. Lisäksi useiden liikkeiden ovessa oli lappu, jossa luki: "Maanantaina suljettu", joten monien liikkeiden ovet olivat tästäkin syystä kiinni. Kaikesta "lamasta" huolimatta ihmisten sydämet olivat avoimia ja anteliaita. He halusivat auttaa vielä vaikeammassa tilanteessa eläviä lähimmäisiään. Olin hyvin vaikutettu ihmisten hyväsydämisyydestä ja luottavaisesta mielentilasta. Taivaan Isä siunatkoon kaikkia Taivalkosken ihmisiä. Muistan teitä rukouksin. Taivalkoskella asuu mukavia ihmisiä ja paikkakunnan ilmapiiri on kokemukseni mukaan ollut aina mukavan lupsakka.
Tapasin 93-vuotiaan Aarnen, joka joutui sodan aikana venäläisten vangiksi. Hän oli vankina jossakin Moskovan ja Pietarin välimaastossa. Vankileirin nimi alkoi S-kirjaimella, en muista tarkemmin. Hän pääsi vapaaksi vasta n. puoli vuotta sodan päättymisen jälkeen. Hän oli silloin 20-vuotias. Aarne on hyvin iloinen ja positiivinen ihminen. Kysyin häneltä, että mikä on hänen pitkän ikänsä salaisuus? Rehellisyys, oli ensimmäinen ajatus, jonka hän toi esille. Tämä onkin tärkeä terveyteen vaikuttava tekijä, sanoin hänelle. Aarnella ei ollut mitään ihmeellistä poppakonstia hyvän terveytensä takana. Hän sanoi syövänsä tavallista ruokaa. Rukoushetki Aarnen kanssa oli päivän paras hetki!
Sympatiaretken jälkeen kävimme muutamien seurakunnan jäsenten kanssa lähellä Venäjän rajaa. Ystäväni kertoi kotitilansa ja sen lähiseudun paikan nimistä. Tilan nimi oli Kirnu ja kaikki muutkin lähiseudun nimet viittasivat kirnuun. Kirnuaho, Kirnusuo, Kirnulampi. Lähistöllä oli myös lähde. Sekin olisi voinut olla vaikka Kirnulähde. Haimme Kirnusta pari koivua tulevan Karpalon sisustamista varten. Koivut olivat sen verran isoja, että tarvitsimme peräkärryn niiden kuljettamiseen. Näin tämän kauniin paikan kirkkaassa auringonpaisteessa, mutta myös, hämärässä. Vaaran takaa nousi kirkas puolikuu ja valaisi tienoon kauniisti. Puolikuu sopi tilanteeseen erittäin hyvin, koska koivuista on tarkoitus tehdä puolikkaita. Olisimme kirjoittaneet kaadettujen koivujen kantoihin päivämäärän 22.10.2012 ja nimen: "Karpalokanto", mutta meillä ei sattunut olemaan tussia mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti