keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Toivotko, että nimesi säilyisi ikuisesti?!

"Herra on sorrettujen turva, hän on suoja ahdingon aikana." (Ps. 9:10.)
Oikeamielinen ja armollinen Jumala panee merkille väärän kohtelumme lähimmäisiämme kohtaan ja koko luomakuntaa kohtaan. Kaikenlainen sortaminen ja myös vähättely saa Jumalan sydämen tuntemaan sääliä niitä kohtaan, jotka joutuvat syyttä kärsimään väärää kohtelua. Jumalan sääli ei ole passiivista vierestä katsomista. Hän nousee aktiiviseen toimintaan, kun aika on "kypsä". Herra on sorrettujen puolustaja. Oikeamielinen ja armollinen tuomari ei jätä heikkoja yksin.
"Jumala ei unohda köyhää ainiaaksi, sorrettujen toivo ei raukea tyhjiin. Astu esiin, Herra! Älä salli ihmisten ylvästellä! Vedä kansat tuomiolle! Herra, syökse ne pelon valtaan! Anna vihollisten tuntea, että he ovat vain ihmisiä!" (Ps. 9:19-21.)

Jokainen ihminen on Jumalan edessä samanarvoinen. Meidän pitäisi muistaa tämä, kun kohtaamme erilaisia ihmisiä. Tuomitseminen ja syyttäminen tuovat esiin luonnollisen ihmisen egon, jonka muuttuminen Jumalan mielen mukaiseksi ei ole mahdollista omassa voimassa.

"Sinä jyrisit kansoille, tuhosit jumalattomat, heidän nimensä sinä pyyhit pois ikiajoiksi" (Ps. 9:6.) Ihminen yrittää säilyttää nimensä jälkipolville tekemällä jotakin suurta ja merkittävää. Tärkeämpää Jumalan silmissä on sydämen suuruus kuin nimen suuruus. Monet suuret nimet katoavat kerran samalla tavalla kuin nimet, jotka piirretään meren rannan hiekkaan. Kun aalto pyyhkäisee nimen yli, sitä ei ole enää olemassakaan. Jumala tulee pyyhkimään jumalattomien nimen muistonkin. He ovat silloin niin kuin heitä ei olisi koskaan ollutkaan. Kristuksessa nimemme säilyy ikuisesti ja saamme lisäksi uuden nimen, jonka merkityksen tietää vain tuon nimen saaja. Toivotko, että nimesi säilyisi ikuisesti?!

2 kommenttia:

Jeesuksen tunteminen kirjoitti...

Kiitos liikuttavasta toivon kipinästä.
Jesaja kuvaa mielestäni myös liikuttuneesti sorrettuja sekä haavoitettuja. kristus itse oli haavoitettu meidän pahain tekojemme tähden runneltu sekä syljeksitty. Hänen haavojen kautta meidän sisinpään nousee elämän toivo. Toivo on Armo. Ilman armoa ei ole toivoa.
Saakoon Jeesus olla meille elämisen sekä toivon ankkuri. Siunaten Ari Hyyppä

Paavo Hautala kirjoitti...

Jeesuksen elämäkerta kirjoitettiin pyhiin kirjoituksiin niin selvästi, että hänet voitiin tunnistaa ja ottaa vastaan ihmiskunnan pelastajana. Erityisesti profeetta Jesajalle annettiin tehtäväksi kärsivän palvelijan, Jeesuksen, tehtävän kuvaaminen. Jeesus aloitti ja päätti julkisen toimintansa maailmassa Jesajan sanoja lainaten. Profeetallinen sana on kuin pimeässä paikassa loistava lamppu, jonka valossa näemme kulkea eteenpäin, eksymättä pimeyteen. Kiitos, Ari, kommentistasi. Siunausta todistustyöhösi ja kirppikselle!