perjantai 17. helmikuuta 2012

Sapatin Herra!

"Pitäisikö Jumalan siis kieltää aurinkoa suorittamasta tehtäväänsä sapattina ja estää sen kirkkaita säteitä lämmittämästä maata ja ravitsemasta kasvikuntaa? Pitäisikö aurinkokuntien seisoa paikallaan tuona pyhänä päivänä? Pitäisikö hänen käskeä purojen lakata kastelemasta niittyjä ja metsiä ja vaatia meren aaltojen lakkaamatonta nousua ja laskua seisahtumaan? Täytyykö vehnän ja oraan lakata kasvamasta ja kypsyvän rypäletertun lykätä punertumistaan? Eivätkö puut tai kukat saisi aukaista yhtään nuppua ja kukkaa sapattina? Jos näin olisi, ihmiset menettäisivät maan hedelmät ja ne siunaukset, jotka tekevät elämän toivottavaksi. Luonnon täytyy jatkaa muutumatonta kiertokulkuaan. Jumala ei voi hetkeksikään ottaa pois kättään, muuten ihminen menehtyisi ja kuolisi. Ja ihmiselläkin on työnsä suoritettavana sinä päivänä. Välttämättömät asiat on hoidettava, sairaista huolehdittava ja kärsivien tarpeet täytettävä. Sitä, joka laiminlyö kärsimysten lievittämisen sapattina, ei ole suinkaan pidettävä syyttömänä. Jumalan pyhä lepopäivä tehtiin ihmistä varten, ja laupeudenteot ovat täysin sopusoinnussa sen tarkoituksen kanssa. Jumala ei toivo luotujensa kärsivän hetkeäkään tuskaa, joka voidaan lievittää sapattina tai jonakin muuna päivänä." (4AO 171,172.)

Ei kommentteja: