Hartaushetki ruumishuoneella!

Pidin ensimmäisen kerran elämässäni hartaushetken ruumishuoneella perjantaina 10.2.2012 klo 15.00. Minua pyydettiin puhumaan ja rukoilemaan erään ystävän avoimen arkun äärellä omaisten jättäessä rakkaalleen jäähyväiset. Tilaisuus oli herkkä ja koskettava niin puhujalle kuin vainajan lähiomaisille. Lauloimme poisnukkuneen lempivirren; "Maa on niin kaunis" ja lopuksi, "Jumalan kämmenellä". Ennen tilaisuuden alkua ajattelin, että kuolleen ystävän näkeminen on vähän pelottava asia. Ystävä oli kuitenkin puettu kauniisti valkoiseen pukuun ja hänen kasvoillaan oli levollinen ilme. Hän aivan kuin nukkui rauhallisesti. Muutamat ystävän saattajista olivat minulle tuttuja. Joidenkin kasvot olivat myös tuttuja, mutta en tuntenut heitä lähemmin. Olin tavannut heidät aikaisemmin jossakin yhteydessä, mutta en muistanut missä. Seuraavana päivänä, kun olin lenkillä, minua tuli vastaan aivan samannäköinen henkilö, jonka näin hartaushetkessä. Pysähdyin hänen luokseen ja kysyin, että näimmekö eilen tilaisuudessa? Hän kysyi, että missä tilaisuudessa? Kerroin, että ruumishuoneella, saattamassa erästä poisnukkunutta viimeiselle matkalle. Sain vähän hämmentyneen kieltävän vastauksen. Hämmästynyt ilme sai jälkeenpäin mielikuvitukseni laukkaamaan. Ajattelin, että kenties, kävelykeppi toisessa kädessään varovaisesti liikkunut ikääntynyt rouva, säikähti kysymystäni ja ajatteli mielessään, että olikohan tämä kohtaaminen jotenkin enteellinen.