keskiviikko 3. elokuuta 2011

Ranuan retki 3.8.2011

Lähdimme aamulla klo 9.30 Ranuan eläinpuistoon ja palasimme kotiin klo 19.45. Tämän päivän retki oli ensimmäinen koko päivän retki lastenlapsiemme kanssa niin, etteivät lasten vanhemmat olleet mukana. Jessica ja Mikael olivat innoissaan retkestä, kuten mekin. Pistäydyimme menomatkalla Lapiosalmen eräleirikeskuksessa. Omistaja oli vaihtunut siitä, kun viimeksi pidin siellä leirin. Kuusamossa eräoppaaksi opiskeleva mies opasti meitä talon esittelyssä ja kertoi mitä Lapiosalmeen nyt kuuluu. Hän toivotti meidät tervetulleeksi pitämään leiriä. En ole vielä päättänyt, missä pidän ensi kesän leirin. Pitää tutkia kaikki eri vaihtoehdot huolella. Leiripaikan valintaan vaikuttaa paljon se, mitä kaikkea voi tehdä leirin lähettyvillä. Jos leiri pidetään samassa paikassa useampana vuonna peräkkäin, niin ohjelmasta tulee liian paljon samantyyppinen ja silloin on vaikeampaa saada leiriläisiä tulemaan mukaan.

Saavuimme eläinpuistoon kahdentoista maissa. Ensiksi menimme syömään. Heti meidän peräämme tuli linja-autolasti matkailijoita. Onneksi meidän ei tarvinnut jonottaa tuon ryhmän perässä, vaan pääsimme syömään nopeasti. Ruoka oli hyvää. Lohi maistui ainakin minulle. Ruokaa oli tarjolla, monenlaista.

Ruokailun jälkeen lähdimme n. kahden kilometrin kierrokselle katselemaan eläimiä. Saimme käteemme kartan, josta oli helppo seurata, mitä eläimiä kulloinkin näimme reitin varrella. Laudasta tehty kulkuväylä oli hyvin helppokulkuinen ja selkeä. Levähdyspaikkoja oli sopivasti reitin varrella. Myös jäätelökioski oli juuri oikealla kohdalla. Näimme n. 50 eri eläinlajia, päivän aikana. Mikaelia kiinnostivat eniten sudet, ilves jääkarhut ja vesilinnut. Jessicaa kiinnostivat eniten ahma, villisika, sudet ja vesilinnut. Sudet olivatkin hyvin aktiivisia. Näimme ne aivan läheltä, kun ne kuljettivat lihapaloja ja vartioivat niitä harakoilta. Yksi susi kätki oman annoksensa kiven koloon, pahan päivän varalle. Yksi susi asteli veteen ja latki vettä pitkällä kielellään. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt susia näin läheltä. Huomasin, että susi on laumaeläin. Suuret eläimet, kuten villisika, jääkarhu, karhu, hirvi ja myskihärkä, olivat kiinnostavia. Minua kiinnosti myös kivipuisto. Katselin tarkkaan eri kivilajeja. Ihmettelimme kauriiden kohdalla olevaa metsäniityn vihreyttä. Se näytti ihan heleän ja keväisen vihreältä. Sanoinkin siitä eräälle ohikulkijalle ja hän yhtyi, ajatukseeni.

Jäätelökioskin pöydässä tutustuin joensuulaiseen nelivuotiaaseen Lottaan ja hänen mummiinsa. He olivat menossa Rovaniemelle. Kysyin Lotalta, että mikä sinusta tulee isona? Hän sanoi, että prinsessa ja perunankuorija. En ole koskaan aikaisemmin kuullut kenenkään haluavan tulla perunankuorijaksi. Kerroin Lotalle, että minun ja Annen seurustelu alkoi perunateatterista. Totesin hänelle, että ehkä joku prinssi löytää sinunkin luoksesi, kun olet perunoita kuorimassa. Sitten hän vie sinut luokseen, satulinnaansa. Lotta jäi asiaa miettimään ja katseli minua ruskeilla kauniilla silmillään, ihmetellen sanojani, ja söi hartaasti jäätelöään, mummin hymyillessä vierellä. Kysyin sitten toiselta vieressäni istuvalta ruskeasilmäiseltä nuorelta mieheltä, että mikä hänestä tulee isona? Mikael, joka oli samanikäinen kuin Lotta, vastasi heti, että hänestä tulee isi. Totesin tuohon, että kyllä siinä sitten perunankuorijaa tarvitaankin, kun lapsia on pöydän ympärillä. Kysyin vielä Mikaelilta, että kuinka monta lasta hän haluaa saada? Mikael vastasi, että sata. Sinusta taitaakin tulla lastentarhan pitäjä, totesin.

Lopuksi olimme leikkipuistossa ja sen jälkeen teimme ostoksia. Ostin molemmille lastenlapsillemme hellyttävän ketun, jota he hellivät ja nukahtivat kettu kainalossa, kun ajelimme kotiin. Lastenlapsillamme oli nyt ihan oikeasti ketunhäntä kainalossa, kun tulimme Kuusamoon. Näimme myös eläinpuistossa nukkuvan ketun, jolla oli häntä kainalossa. Jessicalle ostin kauniin hilla-pipon. Mikaelille olisin ostanut lippiksen, mutta kaupassa ei ollut sellaista ollenkaan. Ranuan Halpa-Hallin pihassa kahdella peräkärryllä oli viidelläkymmenellä sentillä myytävänä kukkia. Kuusi kukkaa lähti mukaamme ja ne ovat jo omalla paikallaan kaivonrenkaan ympärillä. Keittiön pöytä sai myös uuden kauniin, kesäisen vahakankaan.

Matkalla vastasin kolmeen työpuheluun. Minua pyydettiin sairaskäynnille Kuusamoon, kysyttiin ylimääräisen edustajiston kokouksen asioista Torniosta ja Kemin seurakuntaa koskevista paperiasioista. Sää oli koko ajan aurinkoinen ja lämmin. Kuusamossa oli satanut ja ukkostanut. Näimme matkalla hauraan sateenkaaren.

2 kommenttia:

Aila kirjoitti...

Ihania nuo lasten vastaukset! Sadan lapsen isi ja prinsessa-perunankuorija...
Lapiosalmen eräleirikeskuksessa kävin muutama vuosi sitten ensimmäistä kertaa, silloin sen kohtalo oli vielä epäselvänä. Heikille se paikka oli tullut tutuksi jo lapsena Lähetysseuran tukikohtana.

Paavo Hautala kirjoitti...

Niin minustakin.
Heikki ei varmaan unohda Koillismaata, koska hänellä on paljon kokemuksia, jotka liittyvät näihin maisemiin.