Kumpi on oikea lepopäivä: sapatti vai sunnuntai?

Sukuni sivuilla oli mainintoja viikkojärjestyksestä.
Voimmeko varmuudella tietää, mikä on oikea viikkojärjestys Raamatun mukaan? Kyllä voimme! Raamattu ei käytä viikonpäivien nimiä, kuten me. Raamatussa käytetään päivistä lähinnä numerointia. Luomiskertomuksessa erotetaan päivät toisistaan numeroinnin avulla. Muualta Raamatusta löydämme kuudennelle päivälle eli perjantaille nimen: sapatin valmistuspäivä ja lauantaille eli viikon seitsemännelle päivälle nimen: sapatti.

Raamatun viikkojärjestys on seuraavanlainen:
1. päivä = sunnuntai
2. päivä = maanantai
3. päivä = tiistai
4. päivä = keskiviikko
5. päivä = torstai
6. päivä = perjantai (sapatin valmistuspäivä)
7. päivä = lauantai (sapatti)

Huomaatteko, että keskiviikko on nyt oikealla paikalla nimensä mukaisesti?
Jos sunnuntai olisi viikon seitsemäs päivä, niin keskiviikko ei olisi keskellä viikkoa.
Jumala on käskenyt meitä viettämään seitsemännen päivän pyhäpäivänä ja lepopäivänä.
Lauantai eli sapatti on raamatullinen lepopäivä, jota kaikkien ihmisten tulisi pitää pyhäpäivänä eikä sunnuntaita. Sunnuntai on tavallinen arkipäivä, kuten esimerkiksi maanantaikin.

"Neljännen vuosisadan alkupuolella keisari Konstantinus julkaisi määräyksen, jolla sunnuntai tehtiin yleiseksi juhlapäiväksi koko Rooman valtakunnassa. Hänen pakanalliset alamaisensa pitivät auringon päivää korkeassa arvossa ja kristitytkin kunnioittivat sitä. Keisarin tarkoituksena oli yhdistää pakanuuden ja kristinuskon ristiriitaiset pyrkimykset. Häntä innostivat tähän kirkon piispat, jotka kunnianhimonsa ja vallanjanonsa innoittamina havaitsivat, että jos sekä kristityt että pakanat viettäisivät samaa päivää, se edistäisi kristinuskon nimellistä omaksumista pakanoiden keskuudessa ja siten lisäisi kirkon valtaa ja kunniaa. Mutta vaikka monet jumalaapelkäävät kristityt saatiinkin vähitellen pitämään sunnuntaita jossakin määrin pyhänä, he yhä pitivät oikeata sapattia Herran pyhäpäivänä ja viettivät sitä kuuliaisina neljännelle käskylle.
Pääpettäjä ei ollut vielä suorittanut työtään loppuun. Hän oli päättänyt koota kristityn maailman lippunsa alle ja harjoittaa valtaansa käskynhaltijansa, ylpeän paavin, välityksellä, joka väitti olevansa Kristuksen edustaja. Puolittain kääntyneiden pakanoiden, kunnianhimoisten kirkonmiesten ja maailmaa rakastavien kirkon jäsenten avulla hän toteutti aikeensa. Aika ajoin pidettiin suuria kirkolliskokouksia, joihin kirkolliset arvohenkilöt kokoontuivat kaikkialta maailmasta. Miltei jokaisessa kirkolliskokouksessa Jumalan asettamaa sapattia vähä vähältä alennettiin, samalla kun sunnuntaita vastaavasti korotettiin. Tällä tavoin pakanallista juhlaa lopulta ruvettiin kunnioittamaan jumalallisena asetuksena, kun taas Raamatun sapatti julistettiin juutalaisuuden jätteeksi, ja sen pyhittäjät kirottiin." (E.G.W. ST s. 57,58.)

Ennustusten mukaan sunnuntaita tullaan korottamaan, niin että lopulta säädetään yhteiskunnallinen laki siitä, että kaikkien on pyhitettävä sunnuntai lepopäivänä.
Ensimmäinen sunnuntailaki tuli voimaan v. 321 jKr. Konstatinuksen toimesta. Elämme nyt aikaa, jolloin tämä laki halutaan saada voimaan myös tänä päivänä. Kun sunnuntailaki astuu voimaan Amerikassa, niin se leviää sieltä muualle maailmaan ja silloin Jeesuksen takaisintulo on hyvin lähellä. Pedon merkin ottaminen otsaan tai käteen liittyy siihen, miten me suhtaudumme sunnuntailakiin ja sapatin viettoon.